Ruta Maya pt. 3

Hei vaan kaikille, ihanaa lauantaita! Mä saan viettää tän viikonlopun ihan yksin kotona, niin outoa vuoden jälkeen nukkua ihan yksin. Kuitenkin, ajattelin nyt vihdoin ja viimein julkasta taas uuden osan meidän Ruta Maya - sarjaan. Jos ette muista, niin olin siis tammi-helmikuussa vaihtareiden kanssa kiertämässä Etelä-Meksikoa, ja ensimmäisen osan voit lukea täältä, toiseen taas pääset tästä!  VAROITUS: POSTAUS SISÄLTÄÄ PALJON UPEITA KUVIA!! Sivusi voi siis olla hieman laginen. 

Ihan järkyttävä ikävä tonne matkalle, kaikki tulevat vaihtarit; MENKÄÄ NIILLE MATKOILLE! Siinä palaa rahaa, mutta toisten vaihtareiden kanssa on niin ihanaa olla ♥ 

MAANANTAI / LUNES 26. 

Sunnuntaina oltiin siis saavuttu illalla Palenqueen Bacalarista, oltiin siis 12 tuntia bussissa ja nyt oltiin alotettu meidän reissun "kylmä" vaihe, eli tultiin tälläselle viileämmälle alueelle. Hotelli oli oikein mukava, mä sain huonekaveriksi mun italialaisen parhaan kaverin. Aamulla me pakattiin kamat bussiin ja lähdettiin kohti Palenquen raunioita. Nää oli sellaset mystiset ja upeet, se oli sellanen vanha Maya-kylä. Wikipedia kertoo Palenquesta seuraavaa; 

Palenque on maya-intiaanien sademetsään rakentama raunioitunut kaupunki, ja arkeologisesti merkittävä alue Chiapasin osavaltiossa Meksikossa. Alue ei ole parhaiten säilynyt maya-alue tai yhtä suuri esimerkiksi kuin Tikal, mutta useat alueelta tehdyistä arkkitehtonisista ja patsaslöydöistä on luokiteltu hienoimmiksi säilyneiksi esimerkeiksi Maya-taiteesta. Palenque kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 

Toi paikka oli niin mystinen, sumunen ja hiljanen - se veti niin hiljaseksi. Upeaa sademetsää ja historiallisia rakennuksia. Tonne ylös kiipeäminen oli vasta hauskaa puuhaa! :-D Siinä jalat tutis hieman sen jälkeen. Tää paikka oli ihanaa vastapainoa sille kaikelle kuumalle ja kosteelle rannikkoilmalle. Tämän visiitin jälkeen me lähettiin ajamaan San Cristóbaliin ja välillä käytiin syömässä. Illalla saavuttiin sitten sinne. 

TIISTAI / MARTES 27. 

Tänään herättiin Chiapasin osavaltiosta, San Cristóbal de las casas - nimisestä ihanasta kaupungista. Meillä oli ohjelmaksi suunniteltu lähteä bussilla käymään parissa lähikaupungissa, eräässä kirkossa ja katsomassa, miten tehdään jotain kankaita ja värejä. Näiden paikkojen nimet oli San Juan Chamula ja Zinacantan. 

Tää San Juan Chamula oli mun mielestä vähän outo ja ahdistava paikka. Tällä paikalla nimittäin on täydellinen autonominen hallinto. Täällä ei oikeen katottu hyvällä, jos otit kuvia. Lapsetkin opetetaan aina kääntymään poispäin kamerasta (paitsi toi ylläoleva söpö linssilude! :-D) ja meidän opas sano, että tuolla kirkossa kuvien ottamien on niin ehdottomasti kiellettyä, että jos joku näkee sun tekevän niin, jengi hajottaa sun kameran. Meksikon poliisilla tai armeijalla ei myöskään ole paikkaan mitään asiaa. Se uskonto ja kulttuuri oli tuolla niin vahva, että ihan puistatti. No, tulipa tälläinenkin tilanne koettua! 

Seuraavaksi mentiin bussilla n. 15 minuutin päässä olevaan pienempään kylään, jossa Claudialle, Barbaralle ja noille brassipojille puettiin tyypilliset ton kylän vaatteet! Kaikilla oli siinä kyllä naurussa pidättelemistä :-D Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa San Cristobalissa, josta noi allaolevat kuvat on otettuja. 

Tämä ilta meillä olikin ihan vapaata, ja kierreltiin tuolla kaupungilla illalla, mentiin pizzalle saksalaisten ja brassien kanssa ja ostosteltiin hieman. Tuolla oli törkeen kylmä! Tää olikin se THE YÖ, josta saatiin kuulla tosi pitkään ja paljon. No, näitä hulluja vaihtarijuttuja pitää aina kertoa, kaikkiahan ne kiinnostaa! Eli siis, meille oli annettu ihan vapaat kädet illan suhteen, kahdeltatoista piti olla illalla hotellissa. No, tohon aikoihin me tultiin ja menin sitten puhumaan Oswaldon kanssa puhelimeen mun huoneeseen. Kun tulin puoli kahden aikoihin hotellin aulaan, kelasin että mihin kaikki oli menny! Mun saksalaiset huonekaverit oli jossain ja siks ihmettelinkin, että missä on bileet tällä kertaa. Mistään huoneesta ei ollu kuulunu mitään ja menin koputtamaan Johannan ovelle ja Johanna avaa oven yöpaita päällä, jätin sen sitte rauhaan :-D Jossain vaiheessa mulle selvisi, että kaikki on katolla juomassa! Ne oli onnistunu salakuljettamaan pulloja hotelliin ja minäkin sitten kiipesin noi pienet portaat ulos katolle, mutta käännyin saman tien takasin koska ulkona oli ihan jäätävän kylmä. Yht' äkkiä joku huutaa "Betty (valvoja) tulee!!!" ja kaikki juos omiin huoneisiinsa. Mä en päässy mun omaan huoneeseen, koska se oli laitettu lukkoon! Menin sitten Claudian huoneeseen nukkumaan tunniksi ja lopulta hipsin omaan huoneeseeni. Seuraavana aamuna bussissa meille pidettiin tiukka puhuttelu, että kuulemma "videomateriaalia on" ja että kaikki jotka joivat siellä katolla, lähtevät kotimatkalle yms yms... Hauskaahan se oli katella kaikkien pelästyneitä ilmeitä ja loppu bussimatka menikin aika hiljaisuudessa :-D 

KESKIVIIKKO / MIERCOLES 28. 

Tänään meillä oli ohjelmassa siirtyminen taas uuteen paikkaan, sillä suuntana oli Comitán ja lagunas de Montebello. Ylitettiin myös Guatemalan raja ja käytiin ostelemassa sieltä matkamuistoja. Heti aamulla otettiin siis bussilla  muutaman tunnin matka tonne laguunoille ja Guatelamaan. 

Mua nauratti koko ajan ku mun Thaimaalainen kaveri paleli korvansa irti, raukka ei ikinä varmaan oo ollu missään noin kylmässä :-D 

Oikein ihania ja kauniita järvimaisemia päästiin näkemään! Näin suomalaiselle ne ei olleet mitään niin ihmeellistä, mutta just esimerkiksi thaimaalaiset ja korealaiset oli ihan ihmeissään! Tän jälkeen nälkänen vaihtarijoukko pääs syömään muutaman tunnin bussimatkan päässä olevan Rotaryklubin tiloihin. Huomatkaa taas tuossa ylläolevassa kuvassa noi linssiludelapset! :-D

Jostain kumman syystä mä löysin itseni taas lasten luota leikkimästä - ne on vaan niin ihania ja niiden kanssa on niin hauska jutella! :-D Illalla sitten saavuttiin melko myöhään Tuxtla Gutierreziin, josta lisää seuraavassa osassa! Varastin Johannan blogista hieman kuvia tänne ;-) Gracias amiga, jeje! 

♥ Emmi