Ruta Maya pt. 1

Moikka! Täällä tullaan taas hienosti kaks viikkoa myöhässä tän asian kanssa. Kotiuduin siis oikeestaan tasan 2 viikkoa sitten meidän piirin vaihtareille järjestellyltä matkalta, joka kesti 17 päivää. Vierailtiin 7 osavaltiossa 49 vaihtarin hengen yhdellä bussilla. Siinä bussissa vasta oli tunnelmaa, haha! 

Tää meidän retki siis alkoi 18.1. tosta naapurikaupungista Villahermosasta, kun meille järjestettiin Espanjan kielen "koe", eli piti kirjoittaa essee valitusta aiheesta. Mä sitten väkersin jotain Suomen kulttuurista, haha... Menin sitten muutamaksi yöksi Suomi-Johannan perheeseen, sillä tää matka oli organisoitu silleen että joissain kaupungeissa yövyttiin Rotareiden kotona. Epäilin aluksi tätä järjestelyä, mutta loppujen lopuks tää osottautu oikeen loistavaks! Nyt mulla on 4 kotia ympäri Meksikoa, ja Cancúniin ainakin kiinnostus palaamisesta on suuri ;-) Suunnataanpa sitten kuvasaldoon! 

Voy a contar a ustedes de mi viaje con todos los intercambistas durante 18.1.-2.2. Fuimos a 7 estados, 17 días con 49 jovenes. La verdad me encantó muchísimo! En algunas ciudades durmimos en las casas de los Rotarios. Ahora tengo 4 casas y quiero regresar a mi casa de Cancún! Tal vez en semana santa... ;-)

19.1. VILLAHERMOSA

Sunnuntaina suunnattiin n. tunti Villahermosasta pieneen kylään, jossa valmistettiin suklaata. Se suklaametsä oli ihana, siellä kasvoi siis noita kaakaopuita ja nähtiin ja opittiin miten suklaata valmistetaan ja päästiin paikan päällä maistelemaankin. Ite ostin tuolta mukaan taivallista valkosuklaata, joka hupeni sitten bussissa alta aikayksikön... Tuolla oli tosi paljon hyttysiä ja muita ötököitä, sen varmaan huomaa Italialaisen Claudian vaatetuksesta! Tabascon osavaltiossa on tosi kuuma ja hiostava. 

En domingo fuimos a un pueblo cerca de Villahermosa, donde se hace chocolates. Compré unos chocolatitos blancos super ricísimas! En estado de Tabasco hace mucho calor y el aire es mui humedad. Ahí hubo muchos mosquitos. Eso se puede ver como veste Claudia de Italia jaja! 

Suklaakierroksen jälkeen mentiin käymään Comalcalcon pyramideilla. Tämän jälkeen nälkäsenä ravintolan kautta takas Villahermosaan, ja meillä oli sen verran vapaa-aikaa, että mentiin pienemmällä porukalla ostoskeskus Altaprisaan. Jossulla olikin illemmalla hammaslääkäri ja se olikin vasta kokemus se! Tässä lainaus suoraan Jossun blogista: 

"Kävi tossa sellainenkin juttu, että multa lähti hampaasta paikka irti. Menin sitten paniikissa selittämään host vanhemmille mitä tapahtui sillä olen lähdössä huomenna yli kahdeksi viikoksi reissuun, ja halusin saada hampaan siihen mennessä kuntoon. No saatiin sitten aika hammaslääkärille ja noh, olihan se mielenkiintoinen kokemus :-D En menisi toista kertaa täällä Meksikossa! Se oli sellainen normaali pieni huone jossa oli tosi vanhoja huonekaluja ja vanha hammaslääkärintuoli. Muutenkin kaikki varusteet olivat tosi vanhan näköisiä eikä siellä ollut mitään tietokoneita mihin merkata potilastietoja. Koko touhukin maksettiin vain käteisellä ja hinnaksi tuli n. 60e. Siellä ei ollut paikalla ketään apuhenkilöä, ja kerran lääkäri pyysikin mun host äitiä auttamaan.. Jouduin itse ottamaan lasista vettä huuhdellakseni suuni ja sylkeä ne sellaiseen altaaseen :-D Kaikenlisäksi meinasin tulla sokeaksi siinä lampun alla ilman aurinkolaseja. No mutta pääasia että nyt on hammas taas kunnossa!"

20.1. CIUDAD DEL CARMEN

Tiistaiaamuna museokierroksen jälkeen otettiin suunnaksi Campechen osavaltio, kaupunki nimeltään Ciudad del Carmen. Itse olen täällä päässyt jo vierailemaan. Meillä oli tarkoitus mennä rannalle ja paikalliset Rotarit oli järjestäny meille ohjelmaa, MUTTA matka venyi 3 tunnista lähemmäs 9 tuntia, sillä meidän piti tehdä hirveä mutka, koska joku päätie oli suljettu. Illalla saavuttiin sitten, mentiin tacoille ja perheet vei meidät katsomaan karnevaalia. Se oli mun elämän eka karnevaali ja oli kyllä hauskaa! 

En martes en la manana fuimos a Ciudad del Carmen, pero llegémos muy tarde en la noche, porque la carretera estaba bloqueado. Y por eso, comímos unos tacos con los Rotarios de Carmen y fuimos a ver carnaval con las familias. Fue mi primera carnaval en mi vida! 

Carmenista lähdettiinkin seuraavana aamuna kohti Meridaa, josta kuulettekin seuraavassa postauksessa lisää! ;-)

♥ Emmi

Maaginen puolivälikin ylitettiin

Ylitettiin mun vaihtovuoden "maaginen puoliväli" tossa muutama viikko takaperin. Silloin laskurissa oli sama määrä päiviä jäljellä, mitä takana. Tänään toi laskuri näyttää 160 päivää. 160 päivää, niin mun vaihtovuosi loppuu ja palaan takasin Suomeen. Takasin kouluun, nään mun kaverit, mun rakkaan perheen. Mulla on tän asian suhteen älyttömän ristiriitaset tunteet. Tuun jättämään Meksikoon mun ihanat perheet, Oswaldon, kaikki kaverit. 

Tosi moni luulee, että mun vaihtovuosi on ollut pelkkää biletystä, klubbailua, rentoilua, matkustelemista ja rannalla loikoilua. Se on ollut sitäkin, mutta mun vaihtovuodella on tosiaankin ne kaks puolta. Ne hauskat kuvat ja päivitykset facebookissa on vaan pintaraapaisu sitä. Ja miksi sinne edes pitäisi julkaista niitä vaikeita asioita? Sitä varten on tää blogi, johon mä voin avautua. Mä haluun pitää noi kaks sosiaalista mediaa, varsinkin instagramin, huolettomana ja mun seuraajille haluun jakaa kivoja kuvia mun vuodesta täällä Meksikossa. Nyt on tullut tosiaankin aika tulla puhumaan siitä paperin kääntöpuolesta.

Aina kaikki ei tosiaankaan oo mitään juhlaa. Tänään mulla on taas yks niistä huonoista päivistä, kun tekis mieli lähteä kotiin. Tai ainakin nappasta yks suklaalevy, soittaa Oswille skypessä ja itkee vaan. Mut lupasin iskälle että en syö paljoo, toinen on koulussa ja tuntuu jotenkin vaan tyhjältä ettei kyyneliä tule. Voi voi. Mun päivä tähän mennessä: herätys kello 6 ja itse aamupalan teko ja tein myös itse eväät kouluun, tänään vaan mangoa koska en lötänyt mitään muuta. Kouluun kuolemanväsyneenä 2kk tauon jälkeen, 3 tunnin yöunilla koska juttelu oli taas vähän venynyt. Uusi semesteri ja uusi luokka koska vaihdoin lukion kolmoselle. Puheisiin on vaikee päästä sisään kun kaikki puhuu vaan mihin yliopistoihin aikoo hakea. Niin, mullahan on vielä kaks vuotta lukiota jäljellä. 

Kamala nälkä koska mulla oli tosiaan vaan muutama pala mangoa mukana. Vielä pitäis kärvistellä 5 tuntia. Saan vähän unta lähihoitajakoulutuksen tunnilla koska tää opettaja sano että nuku vaan ♥ Kaiken lisäks mulla on tää anemia taas alkanu näyttäytymään ja eilen taas pyörryinkin. Musta tuntuu että kaikki väri mun kasvoilta katoaa ja kylmänhiki nousee kasvoille. En kuitenkaan jaksa välittää vaan painan koulupäivän loppuun asti. 

Kotiin mun piti kävellä, koska kukaan ei pystynyt hakemaan mua. Eihän se oo kun sellasen 10-15 minuutin kävelymatka, mutta maanantaikoulupuvussa se tuntui puoltuntiselta auringon paistaessa. Kotiin, kamala nälkä. Ketään ei oo kotona ja ruokaa ei ole. Kysyn hostäidiltä että mitä voin syödä ja hän vastaa että jääkaapissa on tonnikalaa, riisiä ja majoneesia.  Nam. Teen itselleni munakkaan ja kömmin sänkyyn nukkumaan. Herään kolmen tunnin jälkeen, yksin taas. En tiedä missä kaikki on, äitin pitäis olla jo täällä. En oo jutellu kenellekkään tänään kotona ja ois kiva jos joku kysyis multa kuulumisia.  

Joskus tuntuu vaan etten jaksa. En enää jaksa. Toivottavasti huomenna ois kaikki paremmin, mutta epäilen. Toivottavasti saisin viikonloppuna luvan mennä Valerian luo yöksi. Ei sekään oo varmaa, edellisessä perheessä se ois onnistunu. Nyt taustalla alkaa soimaan Ellie Gouldingin "Love me like you do" ja kyyneleet alkaa valua mun silmistä. Mulla on ihan järkyttävä ikävä Oswaldoa. Siitä on yli kuukaus ku me viimeks nähtiin ja onhan se tosi vaikeeta. Miks mä menin rakastumaan poikaan joka asuu toisella puolella Meksikoa? 

On myös päiviä, jolloin sulle huudetaan ja raivotaan asioista, mihin sä et itse oo voinu mitenkään vaikuttaa tai mille sä et voi tehdä absoluuttisesti yhtään mitään. Silloin sun on pidettävä pokka ja hymyillä ja purra huulta ettet sano vastaan. Sillä täällähän ei vanhemmille sanota vastaan. Tän mun Rotarymatkan jälkeen tajusin että kuinka yksin mä oonkaan täällä Coatzacoalcosissa. Ei taida olla yhtään muuta vaihtaria jotka on niiden kaupungeissa yksin. Kyl se muiden vaihtareiden seura on ihan erilaista kun meksikokavereiden. Ennen mua ei haitannu, mutta nyt mua harmittaa kun oon tosi yksin. No, ei auta itku markkinoilla. Kohtahan tää loppuu, nyt on vaan nautittava joka sekunnista ja yrittää löytää positiivisuutta ja intoa puskea nää 3,5kk vielä koulussa, ja sen jälkeen taas lomaillaan! 

♥ Emmi

Videota kansalle

Heips, täällä taas ollaan koti-Coatzassa! Palasin tältä mun 17 päivän retkeltä toissapäivänä ja nyt oon vaan nukkunut ja pessyt pyykkiä yms. Mulle saapui vihdoin eka paketti Suomesta, ja kuvasinkin videon siitä kun mä avastin tän! :D Tässä käyn parhaillaan läpi näitä reissun kuvia, joita on kertynyt about 1000, ja sen jälkeen alan väsäämään postauksia :-) 

♥ Emmi