SLOVENIA PART ONE: LJUBLJANA

Moikka kaikki, toivottavasti ette oo ihan unohtanu mun olemassaoloa! Niin kuin tuossa puolisen vuotta sitten (hups...) lupailin, tuun tekemään teille matkapostauksia Sloveniasta, josta kotiuduin nelisen päivää sitten. Oltiin siis mun kaverin Sinin kanssa reissaamassa Sloveniassa kymmenen päivän ajan ja majoituttiin kolmessa eri kaupungissa: pääkaupunki Ljubljanassa, vuoristoisessa Bledissä ja rannikolla Piranissa aivan Kroatian ja Italian tuntumassa. Koska kuvia tuli räpsittyä melkein tuhat, ajattelinkin jakaa näitä eri postauksiin, aloitetaan siis Ljubljanalla ;-) 

Me saavuttiin Ljubljanaan maanantaina 13. päivä n. klo 23 aikoihin. Aamulla Sinille tuli Finnairilta soitto että meidän lento onkin ylibuukattu ja virkailija kysyi, josko me haluaisimme vaihtaa lentoamme siten, että lentäisimmekin Zurichin kautta Ljubljanaan ja saisimme korvaukseksi molemmat 200 euroa. Tietysti vaihdettiin lentoa euron kuvat silmissä! Ljubljanan lentokenttä sijaitsee n. 30 kilometriä Ljubljanasta pohjoiseen, josta otimme taksin keskustaan. Olimme vuokranneet airbnb-sivuston kautta itsellemme huoneiston, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi (palatkaamme airbnb:hen ja kokemuksiimme myöhemmin)! Huoneistossa oli mm. todella hyvin varusteltu keittiö, jossa kokkailimme aamiaista ja muutakin purtavaa :-) 

Tiistaina pääsimmekin kunnolla tutustumaan Ljubljanaan, johon rakastuin aivan heti ♥ Vanha kaupunki on todella idyllinen kera ihanien joenvarsikahviloiden ja jylhien, vanhojen rakennusten. Kävimme piipahtamassa Ljubljanan linnassa, joka sijaitsee kaupungin kukkuloiden päällä. 

Ljubljanan linna, jonne pääsi bussilla, mutta me valitsimme tuollaisen näköalahässäkkävaunun, jolla pääsi tuonne ylös ihastellen kauniita maisemia :-) Maisemat linnasta oli todella kauniit, ja saatiin nähdä n. 10 minuutin minielokuva linnan historiasta. 

Iltaisin meillä oli tapana lähteä keskustaan syömään ja katsomaan jalkapalloa johonkin paikalliseen pubiin, joita Ljubljanasta ei puuttunut! 

Koska olimme hankkineet Ljubljana City Cardit, joilla mm. pääsi liikkumaan paikallisliikenteen busseilla, pääsi ilmaisiksi sisään museoihin ja Ljubljanan linnaan, pyhitimme yhden päivän ihan vaan kokonaan museoille ja muulle kulttuurille! Kävimme mm. Ljubljanan kansallismuseossa, luonnontieteellisessä museossa, taidemuseossa... 

1. Mun oli aivan pakko päästä syömään tänne paikkaan kun bongasin tän TripAdvisorista (sovelluksesta, josta on tullut mun paras reissukaveri), eli AITOJA OIKEITA MEKSIKOLAISIA TACOJA! Toi mesta oli aito meksikolainen katukeittiö-tyyppinen ravintola ja sieltä sai kaikkia herkkuja; tacoja, jamaica-juomaa, guacamolea, frijolesta... Parhaita tacoja mitä oon syönyt Meksikon jälkeen! ♥ 2. Tykästyin ihan hirveesti Slovenialaiseen olueen, erityisesti Laskoon ja Unioniin. Toi muki oli niin söpö, olis tehny mieli tuoda se Suomeen mukana! 3. Taas drinksuilla... Ne oli Sloveniassa halpoja ja erittäin hyviä ja isoja! 4. Kokkailtiin melkein joka aamu tällaiset aamupalat, joihin sisältyi kananmunien lisäksi lähileipomosta ostettua leipää sekä erilaisia croissantteja, mm. suklaatäytteellä... Yhtenä aamuna ei jaksettu kokata, vaan mentiin all you can eat - aamupalabuffettiin josta pulitettiin 3,5 euroa per nenä! 

Viimeisenä iltana mentiin vielä vanhaan kaupunkiin syömään ja juomaan sekä ihan vaan istuskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Tiesittekös muuten, että Ljubljana on valittu European Green Capitaliksi 2016? ;-)

Vietettiin Ljubljanassa siis neljä yötä ja päivää, joihin sisältyi shoppailua, kulttuuria, historiaa, hyvää ruokaa ja juomaa, uusia tuttavuuksia, älyttömän ystävällisiä ihmisiä ja paljon muuta mukavaa! Perjantaina 17. päivä lähdettiin Bussilla kohti kuvankaunista Bledjärveä, mutta se onkin toinen tarina ;-)

♥ Emmi

If you were Paris and you are going to be Brussels, I guess you were Ankara too.

Olen viimeiset kaksi tuntia pyöritellyt päässäni, joko kirjoittaisin tämän tekstin, vai jättäisinkö sen kirjoittamatta. Päätin kuitenkin, että koska täytyyhän minun sanainen arkkuni saada avata tässä(kin) asiassa, miksen kirjottaisi sitä tänne blogini puolelle. Mielipiteeni on varmasti eriävä muiden kanssa, enkä tekstilläni halua loukata ketään jonka ideologinen maailma on eriävä omani kanssa. 

Koko maailma sai aamulla havahtua uutisiin, joissa kerrottiin Belgian pääkaupungissa Brysselissä tehdyistä terrori-iskuista. Aluksi uutisoitiin lentokentällä tapahtuneesta itsemurhapommituksesta, mutta myöhemmin selvisi, että pommituksia tapahtui lentokentällä itseasiassa kaksi ja yksi myöhemmin eräällä metroasemalla. Tällä hetkellä media pyörittelee lukuja 34:stä kuolonuhrista. Haavoittuneita puolestaan arvellaan olevan jopa 200. 

Miksi tällä kertaa juuri Bryssel? Belgiassa on jahdattu tiettyä jidahistiryhmää siitä saakka, kun Pariisissa surmattiin 130 ihmistä. Viime viikolla Brysselissä poliisi otti kiinni kaksi Pariisin iskuista epäityä. Toinen lähti jalat edellä, toinen käsiraudoissa. Kaksi epäiltyä jäivät vielä vapaalle jalalle. Olivatko Brysselin terroriteot "kosto" näiden kahden terroristin kiinniotoista? Olisivatko he näiden neljän päivän aikana kerenneet suunnittelemaan kyseiset iskut? Varmuutta asiasta ei vielä ole,  mutta sitä tutkitaan. 

Takaisin itse kysymykseen. Miksi juuri Bryssel? Bryssel on tunnettu Euroopan Unionin pääkaupunkina ja siellä sijaitsee kolme Euroopan Unionin pääinstituutiota, Euroopan komissio, Euroopan Unionin neuvosto sekä Naton päämaja. Brysselillä on tärkeä osa Euroopan politiikassa. Halutaanko teoilla kenties kritisoida/näpäyttää Euroopan maahanmuuttopolitiikkaa tai muita sopimuksia? 

Tämän kirjoituksen ideana ei kuitenkaan ollut analysoida tapahtuneita terrori-iskuja, vaan sitä, miten maailma yleisesti suhtautuu jatkuvasti ympärillämme räjähtähteleviin pommeihin. Otsikko puhutteleekin "Jos olit Pariisi ja aiot olla Bryssel, arvelen että olit myös Ankara". Niin, Turkissa on räjähtänyt kolme kertaa pienen ajan sisällä. Lokakuussa 2015 103 ihmistä sai surmansa ja yli 250 haavoittui. Viime kuussa 28 ihmistä kuoli kurdien tekemässä iskussa ja viikko sitten yli 34 ihmistä kuoli ja 130 haavoittui autopommi-iskussa Istanbulissa. Kuinka monta terrori-iskua Turkissa täytyy tapahtua, ennen kuin me länsimaalaiset osaamme kääntää katseemme ja avata silmämme myös niille karmeille tapahtumille, jotka tapahtuvat joka päivä Euroopan ulkopuolella? Ai niin, mutta Turkkihan kuuluu Eurooppaan. Korjaan, korkean tason sivistyneissä länsimaissa. Ankara ei ole sota-aluetta ja se on normaali, moderni kaupunki, aivan kuten Pariisi tai Brysseli. 

Koska ihmiset päivittävät profiilikuvikseen Turkin tai Burkina Fason liput ja kehottavat tovereitaan #RukoilemaanTämänTragedianTakia? Toisaalta myös ymmärrän ihmisiä, joita järkyttää lähellä tapahtuvat terrori-iskut ja jotka huolehtivat meidän ylhien eurooppalaisten turvallisuudesta. Kuka päättää, minkä värisiä, minkä maalaisia tai minkä uskoisia ihmisia surraan? Mikseivät ihmiset sure samalla tavalla niitä ihmisiä, uhreja ja heidän perheitään?  Miksi turkkilaiset eivät ansainneet yhtä paljon kansainvälisiä rukouksia kuin ranskalaiset?

Kamalin asia, jota voimme tässä tilanteessa tehdä, on kohdistaa vihamme turvapaikanhakijoihin. Nämä kansainväliset iskut eivät paranna Euroopassa vallovaa maahanmuuttokriisiä eikä varsinkaan turvapaikanhakijoiden asemaa ympäri Eurooppaa. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua päästäkseen pakoon näitä pahoja ihmisiä. Olen melko varma, että tämänhetkinen pakolaiskriisi ja lisääntynyt terrorismi ja terrorismin uhka kulkevat jollain tapaa käsi kädessä. Ei, se ei ole sattumaa. Itse henkilökohtaisesti en ole laittamassa rajoja kiinni, mutta en myöskään toivo "suvakkihuorille" kuolemaa, kuten Perussuomalaisten James Hirvisaari. Eiköhän tässä tullut kaikki tältä erää. Kliseisesti peace and love kaikille, tasapuolisesti ♥ 

Hello, it's me

Moikka amigos! Se olen minä, Emmi. Muistattekohan vielä mua ollenkaan :-D Mä oon se tyttö joka oli Meksikossa vaihdossa, ja joka ei oo kirjottanu blogiin moneen kuukauteen... Hups. Paljonhan on tapahtunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin kotiinpaluufiiliksistä. Elämä on mennyt eteenpäin ja ollaan saatu jo vähän luntakin tänne etelään! Mulla ei tän blogin kanssa oikein ole isompia suunnitelmia ylläpidon suhteen, kaikki meksikopostaukset ovat avoinna ja vapaasti luettavissa, toivottavasti niistä löytyy jollekkin vielä iloa ja apua. Haluaisin kuitenkin ehkä vielä joitain asioita Meksikosta kirjoittaa, niin kuin vaikka Ruta Maya-retken kolmannen osan... ehkä. En ota siitä kuitenkaan mitään stressiä ja kouluhommien ohella voi sitten tulla tänne keventämään mieltä ja muistelemaan meksikoaikoja :-) 

Mutta arvatkaas mitä?! Päätettiin Sinin kanssa lähteä kesällä Sloveniaan reissaamaan kymmeneksi päiväksi! Lähtö on kesäkuun 13. päivä ja paluu juhannukseksi Suomeen. Mikä ihmeen Slovenia ja miksi? Mun wanhojentanssipari on puoliksi slovenialainen ja oon kuullu paljon ihania juttuja siitä maasta. Löydettiin Airbnb:n kautta kämpät tosi halvalla kolmesta eri kaupungista, joten tullaan siis olemaan kaupungissa, vuoristossa ja rannikolla. Odotan tosi innolla tätä matkaa ja voin olla varma että postauksia tulee tänne blogiin! 

Kiitos viime vuodesta teille, ihanat lukijat. Toivottavasti vuosi 2016 tuo mukanaan ihania onnellisia hetkiä (ja paljon ulkomaanreissuja!) ♥

♥ Emmi