Kun täytin 17 vuotta Meksikossa...

Moi kaikille! Alan nyt purkamaan tätä mun läppärin sisältöä ja julkaisemaan kuvia, joita en oo Meksikosta vielä julkassut. Tää postaus tulee käsittelemään mun 17-vuotissynttäreitä, jotka oli mulle melkonen yllätys, oikeesti! Mun perhe oli kutsunu mun host-siskon kavereita, Rotaryjäseniä, mun tulevat perheet... En vaan pystyny juttelemaan kenellekkään, kun olin ollut Meksikossa reilun viikon :-D Hauskaa silti oli! 

Hola, buenas tardes amigos! Hoy me quede mirando las fotos que tomé en México, y pensé que les voy a hablar un poquito de mi cumpleaños de 17 años. Cumplí 17 el 31 de Julio 2014, 8 días después mi llegada a Coatza. Así que aún no tenia amigos míos, pero mi primera familia invitó amigos de mi hermana Lorna. También vinieron mis otras familias y los Rotarios y los vecinos. Me acuerdo que no podía hablar con nadie, porque no sabía español. Pero me divertí mucho mucho, y nunca olvidaré ese día tan especial! ♥

Nää juhlat siis pidettiin mun 1. kodissa, eli siellä oli tää iso uima-allas, jossa oltiin sitten suuri osa ajasta. Vasemmalta oikeelle; Diana (mun siskon paras kaveri), Lorna (mun sisko), Allan (joku Lornan kaveri), Allanin takana on David (yks naapureista) ja minä ja mun lempparipoika Leonel, joka on kans meidän naapuri! 

Oikeella toi tyttö/naisryhmä mun naapureita, edessä veli José Eduardo, sen takana kai Allan, edessä Iván, sen takana David, minä, Diana, Alondra (mun 2. perheen sisko) ja Fredy (2. hostveli) ja Lorna ♥ Ihana porukka! 

Meksikossa juhlakalu joutuu AINA puremaan siitä kakusta palan, ja yleisö huutaa mordida, mordida eli pure, pure! Yleensä sitten synttärisankarin pää työnnetään tonne kakkuun, mutta mulle annettiin ilmeisesti armoa :-D Toi kakku oli ihan törkeen hyvää, tekis niin mieli tota nyt. Syötiin myös hodareita, hamppareita ja erilaisia hedelmiä! 

Tässä vielä vähän eri porukka; vasemmalla Davidin veli Carlos, taas veikka ja siskot ja noi kolme poikaa tuolla oikeella oli mun tulevia luokkakavereita, jota mä en kuitenkaan silloin vielä tiennyt, haha! 

Ihanat synttärit, sain pieniä lahjoja kuten koruja, hajuvesiä, karkkia... Kaikkee tollasta söpöö pientä :-) Muistan tosi elävästi kun huusin José Eduardolle, että hei hyppää tänne altaaseen, ja kun se hyppäs, se tajus tyyliin viiden minuutin päästä että sen kännykkä oli sen taskussa! Se jakso vielä mun vaihtovuoden loppupuolella muistutella mulle siitä! Draamaltakaan ei vältytty; mun paras kaveri Abelardo toi mulle kukkia ja kun Abelardo ja José Eduardo näki toisensa, Abelardo lähti välittömästi vetämään sieltä bileistä! Näillä oli siis lukioaikoina ollu jotain erimielisyyksiä. Voi voi, meksikolainen draama. Sitä tulee kyllä ikävä, pakko myöntää! 

♥ Emmi