Vielä viimeinen perheenvaihto

Hei vaan kaikille ja anteeks tästä pienestä hiljaiselosta! Viime viikon keskiviikkona mulla ja mun host-äitillä tuli pieni yhteenotto. Mä aloin jo olemaan tosi kyllästynyt siihen, että mä oon jatkuvasti yksin kotona eikä mulla oo mitään tekemistä. Toinen juttu oli, että mun ilmastointilaite ei toiminu kunnolla, ja jouduin aina oottamaan 10-11 asti illalla, tai jopa myöhempäänkin, että se toimisi. Olin jo niin uupunu että kirjotin sitten mun Rotaryn aluekoodinaattorille viestin että mun ei oo hyvä olla täällä enää. Hän sitten puhu mun vanhemmille ja siitähän se soppa sitten syntyikin...

Nimittäin mun äiti kun tuli keskiviikko-iltana kotiin, se alko huutamaan mulle että "miks teit meistä raportin, mua se häiritsee tosi paljon ja ihan sulle tiedoks että me ei aijota korjata sun ilmastointia että saat tottua siihen kuumuuteen! Sun on opittava elämään sen kuumuuden kanssa!!" ja uhkaili mua sillä, että jos teen toisen raportin ne ottaa multa ilmastolaitteen kaukosäätimen pois - justiinsa. Viimenen niitti arkkuun oli, kun mun äiti käytti musta sanaa pendeja eli suomeks niinkin sanottuna kusipää. Sillon mulla ois tehny vaan mieli alkaa huutaa, mutta istuin ihan kiltisti ja hiljaa. 

Torstaina mä sitten lähdin Minatitlaniin tän aluekoordinaattorin luo, ja olin 5 päivää tälläsen tosi mukavan perheen luona, jonka kanssa käytiin sellasilla upeilla vesiputouksilla. Minatitlanista maanantaina tulin sitten mun counselorin talolle, ja sain kuulla että mä muutan sinne ♥ Mulla on nyt maailman coolein isoveli ja joka päivä jotain tekemistä! 

Mä olin jo tosi väsynyt tähän perheeseen ja kaikki mun ympärillä huomas sen; mä en jaksanu mennä kouluun, en syöny kunnolla, mun anemia vaan paheni ja paheni - käytiin sitten lääkärissäkin. Nyt on kaikki oikein hyvin ja oon lähdössä viettämään mun ekoja läksiäisiä! Pusuja kaikille, nyt on kaikki hyvin ;-)

 

Käytiin jo veikan kanssa jossain kissanristiäisissä - nimittäin Elias, JE:n paras kaveri täytti 19 vuotta! Tuolla näin myös Oswaldon ekaa kertaa eron jälkeen. Kuvittelin kaiken olevan jotenkin helpompaa mutta jouduin pidättämään itkua ja nieleskelemään kyyneliä. Ehkä mä joskus vielä totun tähän...

♥ Emmi