Tää postaus on vaan ja ainoastaan omistettu mun oikeelle äidille sinne Suomeen. Tää on mun ensimmäinen äitienpäivä, jonka vietän kaukana kotoa, erossa äidistä. Onhan se nyt ihan hemmetin outoa, ettei saa olla tekemässä äidille aamupalaa - vaikkakin se menee aina kaavalla äiti herää kuudelta aamulla-pakotetaan se takaisin sänkyyn-viedään aamupala sänkyyn-äiti esittää heräävänsä yllättyneenä! Mulla on ikävä sitä, kun sniikkasin aamulla poimimaan valkovuokkoja. Joka vuosi oon askarrellu äidille kortin ja ostanut jotain. Kaihan Eetu osti sulle vihreitä kuulia?
Mä en oo tänä vuonna halaamassa äitiä, oon tosi kaukana, 10 000 kilometrin päässä. Vaikka mä en juttele mun äidille päivittäin, enkä välillä edes viikoittain, haluun että se tietää, että vaikka meidän välillä on puoli maapalloa, mä rakastan sitä joka päivä ja päivä päivältä enemmän. Äiti lähettää mulle hermostuneita viestejä tänne Meksikoon - milloin mistäkin. Lähinnä siitä kun mä en ilmoittele itsestäni. Mutta äiti vaan pitää huolta ♥
Pakkohan se on myöntää - mulla on ikävä mun äitiä. Mulla on ihan järkyttävä ikävä äidin tekemää ruokaa ja kaikkia ihania jälkiruokia. Onneks niitä pääsee taas kohta ahmimaan koko vuoden edestä! :-D Täällä kaukana olo on opettanu mulle tosi paljon. Kasvattanut ihmisenä. Aikuistuttanut. Mut heitettiin vuodeksi pois kotoa kasvamaan isoksi tytöksi. Mä oon äärimmäisen kiitollinen äitille ja iskälle, että ne salli mulle tän mahdollisuuden. Mä muistan vieläkin, kun näin äidin itkevän lentokentällä. Mitä mun silloin olisi pitänyt ajatella? Purin vaan huulta, sillä jos mä olisin alkanut itkemään, ei äidin itkusta olisi tullut loppua!
Haluun toivottaa maailman ihaninta äitienpäivää mun maailman ihanimmalle mamille sinne Suomeen ♥ Vaikka oonkin kaukana - muista: rakastan sua ihan hirveesti ja en malta oottaa että nään sut muutaman kuukauden (!!) päästä. Te amo muchísimo mi mamá, eres la mejor mamá en el mundo!
paljon pusuja ♥ Emmi
Ihanasti kirjoitettu! :)
VastaaPoistaIhanasti kirjotettu! Oikeen itkuakin tihrustan. Oh my.
VastaaPoista