Sekamelskapostaus

Taalla ma nyt olen, maailman toisella puolella¡ Pahoittelut jo tan postauksen ulkoasusta, postaan siskon MacBookilla ja huutomerkki nayttaa talta ¡¡¡ ja osa aakkosista ei toimi. ENIVEIS, sunnuntaina 20. pva mun kaverit oli istumassa meilla iltaa/yota ja hyvastien heittaminen vei useamman tunnin aikaa. Edellisena yonakin olin nukkunu todella huonosti, koska mulle jarjestettiin yllatyslaksiaiset/synttarit joten kotiin tulin vasta ennen neljaa... 

1. Perjantaiset yllarijuhlat. Mulla oli niin hauskaa kera hyvien syominkien ja juominkien, tytot oli nahny niin paljon vaivaa. Kiitos kaikille viela <3 2. Viimesen kerran aidin kanssa shoppailemassa lauantaina. Hankittiin viela jotain perustarvikkeita ja kaytiin Arnoldsilla, te amo mama¡ 3. Iltasyomingit tyttojen kanssa. Lauantai viiva sunnuntaiyona mun laheisimmat kaverit tuli meille valvomaan mun kanssa, hyvastelyt vei jonku kolme tuntia... 4. Viimenen kuva #lukiopitsit 

Niinhan se lahdon aika viimein koitti, Eetu (pakotettuna) raahas isosiskon laukut autoon... Automatka meni omituisessa tilassa, en oikein tajunnut mita tapahtuu, istuttiin melkeen koko matka ihan hiljaa XD Olin tosi vasynyt HKI vantaalla, mutta sain itsestani puristettua edustushymyn matkalaukkujen kanssa. Hyvastien aika tuli, oli kamalaa katsoa omaa itkevaa aitia. Itse en osannut tirauttaa siella kyynelia, vaan itku tuli vasta lentokoneessa lennolla Mexico Cityyn. 

Paastiin sitten vihdoin Frankfurtin kentalle, tuolla pikkulennolla torkahdin melkeen tunniksi. Saksassa venailtiin muutama tunti jatkolentoa Mexico Cityyn. Lentokentalla tuli niiin innostunut fiilis kun naki koneeseen nousevia meksikolaisia¡¡ 

Tosiaankin, kun mulla oma kone nyt ei toimi niin postaan kuvia Mexico Cityn alkuleirista sitten kun toimii, ehka mañana... Nyt oon Coatzacoalcosissa ja mun vaihtovuosi alko tosi ihanasti aluksi, kun molemmat perheet ja siskon kaveri tuli mua lentokentalle vastaan kera sombreron ja Rotarylogon¡ Kaytiin samana paivana ostoskeskuksessa ja ostin ittelleni shortsit ja uikkarit. Sitten mentiin altaalle sisarusten ja Dianan kanssa. Siihen asti kaikki olikin hyvin... 

Illalla nimittain kun astuttiin ruokapoytaan, meika sai laitettua muutaman riisin suuhun kunnes jokin ylempi voima mun mahassa kertoi etta nyt on juostava vessanpontolle ja kovaa. Siellahan ma sitten koko yon halailin ponttoa, aina valilla menin muutamaksi tunniksi sankyyn puoliksi nukkumaan ja puoliksi torkkumaan. Aamulla host mom paatti etta nyt mennaan sairaalaan, kun mun oksennus oli ihan vihreeta (olkaa hyva tasta tiedosta¡) Rakennus ei nayttanyt sitten ollenkaan sairaalalta ulkoa pain. Meksikolainen sairaala oli kylla janna kokemus sinansa. Ihmisia oli ulkona odottelemassa (paivystys kenties...) ja me vaan kaveltiin suoraan sisaan. Myohemmin sain tietaa etta mom tyoskentelee siella, se varmaan oli syyna tahan VIP kohteluun. Astuttiin laakarin huoneeseen ja sisko tulkkas mita oli tapahtunut, sitten loysinkin itseni makaamasta sangylla ja mulle tuikattiin pistos kankkuun. Sen jalkeen on ruoka ja juoma alkanut pysya sisalla, kylla taa tasta¡ 

¡Hasta luego¡

Emmi