Vain Meksikojuttuja pt. 2

Toi mun ensimmäinen postaus aiheesta sai todella hyvän vastaanoton niin täälläkin, kuin facebookinkin puolella, joten ajattelinpa jatkaa samalla linjalla. Toivottavasti tykkäätte! 

Meksikolainen small talk. Kaupassa saatetaan jutella ihan tuntemattomien kanssa, vertaillen valikoimaa. Meksikossa asioihin ei ole tapana mennä suoraan, vaan ensin kysellään kuulumiset, etsitään jotain yhteistä tai vitsaillaan. Täällä esimerkiksi lääkärin vastaanotolla mulla on aina tosi hyvä fiilis, kun ei oo sellasta kireyttä ilmassa. Mä välillä jään juttelemaan tortillakauppijaiden kanssa, sillä meksikolaiset aloittaa keskustelun tosi helposti, varsinkin mun kanssa, koska pystyvät näkemään että oon ulkomaalainen. Ihanaa, mä oon ihan rakastunut tähän tapaan ja pulisen kaikille kun mikäkin papupata. Varokaa vaan, suomalaiset. 

Nuorten kypsyys. Jengi on oikeesti tosi lapsellista ja kaveriporukat miksaantuu ja pidetään isoja draamanäytöksiä. Esimerkiksi tässä jonkun aikaa sitten mun kaveriporukan sisällä tapahtui pienenmoinen yhteenotto. Lorena oli seurustellut Gerardon kanssa, mutta olivat jo eronneet aikoja sitten. Gabriela pussasi sitten Gerardoa ystävänpäivänä (Gerardo ja Lorena ei siis olleet yhdessä tähän aikaan) ja kun eräs kaunis päivä Lorena sai tietää tästä, hän löi Gerardoa koulussa ja huusi Gabrielalle päin naamaa ja viikkoon Gabriela ei istunut meidän kanssa koulun portailla syömässä eväitä (vähän kun gossip girlissä... haha) mutta nyt ollaan taas bestiksiä. Oon ollu Meksikossa 11kk ja mulla on 2 hyvää ja luotettavaa tyttökaveria. Tuun niin paljon paremmin toimeen poikien kanssa. Mulla on myös tsijoona homokaveria! 

Julkinen liikenne on todella erilainen Meksikossa. Bussit on rumia, vanhoja ja natisevia eikä niissä ole ilmastointia. Ne on kuitenkin suht halpoja, ja mä matkustin aina bussilla sieltä mun ykköskodista jos halusin tulla vaikka ostarille. Täällä busseilla ei myöskään ole minkäänlaisia aikatauluja. Junaliikennettä ei Meksikossa ole. Taksit on tosi yleisiä ja halpoja, mutta mä en saa mennä taksilla yksin ikinä koskaan, sillä ne saattaa olla vaarallisia. 

Meksikolaisten kotien lukitus ja portit. Meillä on jokaisen ikkunan takana sellaiset "kalterit", ja kaikki on aina tripla- tai tuplalukittua. Meijän kotiin ei pääsekään kuka vaan, sillä ensin pitää päästä portista sisään ja lopuksi talon ovesta. Takapihatkin on aina sellasia suljettuja koppeja. Yleensä näiden aitojen päällä on vielä piikkilankaa tai lasinsirpaleita liimattu. Täällä kun tää turvallisuus ei oo ihan samaa luokkaa kuin Suomessa! 

Meksikolaiset tervehtii, oikeesti. Se ei oo sellanen kädenheilautus ja "moi" kun Suomessa. Täällä annetaan poskipusu ja halataan esim. perheen kesken. Eli kun saavut jonnekin paikkaan, missä aijot viettää aikaa, saatat helposti käydä läpi 20 ihmistä ja kysellä siinä samalla kaikilta kuulumiset. Siinä menee useampi minuutti! :-D Ja vaikka jos törmäät äkkiseltään kaverin kanssa kaupassa, pussaat ja juttelet minuutin ja pussaat sitä uudelleen kun lähdet! Poskipusukäytäntö siis myös lähtiessä. 

Täällä pukeudutaan pitkähihaisiin ja -lahkeisiin, vaikka lämpöä on se rapiat 35 astetta. Mulla on lähes aina pitkät farkut jalassa, mutta mä oon jo tottunut siihen. Täällä ei paljoo paljasta ihoa, ainakaan tytöt (etenkään valkoiset...) kehtaa näytellä kaduilla. Joskus menen shortseissa ja mekossa/hameessa, mutta harvemmin. Suomessa vedetään shortsit jalkaan jo kun 15 astetta mittarissa! 

Meksikolaisten käsitys Suomesta on ihan omaa luokkaansa. Luullaan, että Suomessa on ympäri vuoden lunta ja -40 astetta, eikä Aurinko näyttäydy ollenkaan. Esimerkiksi tossa yks päivä olin mun host-maman kanssa ostoksilla ja ostin yhdet aurinkolasit, ja mami sitten mulle tokas että "mitä sä noilla Suomessa teet, eihän siellä ees aurinko paista!" :-D Multa kysyttiin että näinkö Meksikoon saapuessani ensimmäisen kerran Auringon. Joo, kelasin Mexico Cityn lentokentällä että mikä on tuo taivaalla möllöttävä keltainen, lämmittävä pallo. Multa myös kysyttiin tänään, että onko Suomessa pingviinejä ja jääkarhuja. Joo...

Tää on hauska juttu! Täällä Meksikossa, kun pienen lapsen kengät jää pieneksi, ne otetaan talteen ja sidotaan niiden nauhoista siihen sähkötolpan sähkölangalle. Eka kelasin että mitä hittoa, mutta sitten joku selitti mulle tän. Siis miten jollain on edes tullut tollainen idea mieleen, ja eikö se nyt oo jo jollain tasolla vaarallistakin?! :-D

Edit. etsin lisää tietoa Wikipediasta, ja tää tulee siis vanhalta kansalta, eli aikoinaan näin pystyttiin "merkkaamaan" alueita ja naapurustoja. Nää liitty myös jotenkin huumejengeihin. Ai niin, ja ei vaan pelkästään lasten kenkiä, vaan ihan muitakin.

Meksikossa käytännössä kaikki, joilla on siihen varaa, palkkaavat kotiin siivous ja/tai ruuanlaittoapua. Meillä täällä käy 2 kertaa viikossa sellanen muchacha, vanhempi rouvasihminen joka siivoaa talon perinpohjaisesti lattiasta kattoon. Kerran viikossa meillä käy vaatteiden silittäjä, myöskin sellainen vanhempi rouvasihminen! Ruuanlaiton hoitaa mun äiti. Varakkaimmilla Meksikolaisilla saattaa olla kotonaan täyspäiväinen lastenhoitaja, kokki, puutarhuri... Joillain on omat vartijat siinä kotiportin edessä. 

Meksikossa teititellään aina vanhempia ihmisiä. Aina. Jos et tee niin, oot todella töykeä. Multa sitä aluksi katsottiin läpi sormien, koska en vielä hallinnut sitä muotoa verbeistä. Mutta nyt kun miettii, noloa sinutella vanhoja mummoja ja herroja. Kamalan noloa oikeestaan. Se tulee multa jo ihan automaattisesti, ja kaikkia suvussakin olevia, vanhempia teititellään. Mun vanhemmatkin teitittelee heidän vanhempiaan. Mutta taas mun sisarukset ei teitittele heidän vanhempiaan. 

Mitä piditte? Aijemman osan voitte lukea täältä! 

♥ Emmi