Long time no see!

Heippa kaikki uskolliset lukijat jotka jaksatte vielä raahautua tän blogin mukana, vaikka mä aina lakkoilen näin yllättäen. NIIN, MÄ OON NYT SUOMESSA!!! Tää on ihan törkeen outoo ja hassua. Sinä yönä, kun mä tulin kotiin, mun kaverit ja perhe sekä tädin perhe oli mua vastaanottamassa lentokentällä kukkien ja suklaalevyjen kanssa. Mulla on siitä videokin, katotaan jos mä saisin sen julkastua tänne bloginkin puolelle. Mun ihana Sini oli tehny mulle ite karjalanpiirakoita ja käytiin 

sit huoltoasemalla kotiintulomatkalla ostaa maitoa. Ai että, oli hyvää. 

Kotiin pääsy oli hirveen outo; koti tuoksu ihan samalle, kengät oli ihan samassa kohtaa, oikeestaan mikään ei ollu muuttunu. Tuntu, että kaikki oli pienentyny, ainakin meidän keittiön tasot ja jääkaappi (okei, olin ehkä tottunu sellaseen isoon jenkkijääkaappiin), mutta se tasojen pieneneminen johtu varmaan siitä että oon venähtäny pituutta sen meksikovuoden aikana :-D Oma huone oli maailman ihanin ♥ Järjestys oli vaihtunu melko radikaalisti ja mulle oli hommattu iso, 160cm levee sänky. Enhän mä siinä osannut ees nukkua vuoden jälkeen. Mulla meni tunti hypistellessä vanhoja vaatteita ja tavaroita. 

Ei tää kotiin pääseminen ihan pelkästään positiivinen juttu ollut! Unirytmiin pääseminen on ollu ihan törkeen vaikeeta, ja sain tosi sitkeen flunssan, täällä kun on niin pirun kylmä. Sillon ekana yönä nukuin tosi hyvin, mutta muina öinä oon nukkunu vaan parisen tuntia, oon joka hemmetin yö heränny neljältä ja siitä hyvällä tuurilla nukkunu pari tuntia lisää. Paitsi se yks yö, kun päätin kokeilla melatoniinipillereitä... Se oli torstai-ilta klo 22, kun illalla otin 1mg:n melatoniinia ja seuraavana päivänä heräsin klo 14, kun Sini koputteli mun ikkunaan! 

Mitä mä sitten oon tehny tän viikon hiljaiselon aikana?  Syöny hyvää suomiruokaa (äiti teki lanttulaatikkoa!), käyny kavereiden kanssa kruisailemassa niiden autoilla, syöny taas vähän ruokaa, käyny Rotarykokouksessa Sysmässä, nähny sukulaisia ja kävin meidän ihanan meksikovaihtarin läksiäisissä Sysmässä. Raahasin mukaan mun veljen ja kaks kaveria. Oli NIIN ihanaa puhua taas espanjaa niiden neljän meksikolaisen kanssa, keitä sinne oli kutsuttu. Nää juhlat oli samalla kahden tytön, jotka lähtee vuodeks Jenkkeihin, läksiäiset. Siellä oli myös mun "seuraaja" Veera, joka lähtee Sysmän Rotaryklubin kautta. Se oli hirveen huvittavaa ja hauskaa kun mulle varmaan kymmenen tyttöä tuli kertomaan että kuinka he on lukenu mun blogia koko vuoden ja että ihan ku julkkikselle puhuis kun sä oot nyt siinä!!! Tuntu kyllä ihan julkkikselle, heh :-D Ihana oli huomata, että jengi oikeesti oli seurannu mun blogia koko vuoden ja että ne ties niinkin hyvin kaikesta. 

Mitä blogille käy nyt? On varmaankin se kysymys, joka on pyöriny mun päässä ihan törkeen kauan aikaa. Mun kaveri tokaskin mulle että "Sun täytyy nyt hommata lapsi että sun blogillas säilyy mielenkiinto!", haha. Mutta mulla on vielä niin törkeen paljon postattavaa Meksikosta, että siitä riittää juttua valehtelematta varmaan puoleksi vuodeksi. Että älkää huoliko, joudutte vielä kuulemaan mun meksikoseikkailuista pitkälle pitkälle ;-) Haluaisin kuulla myös teidän toiveita, että minkälaisia postauksia te haluutte täällä blogissa nähdä! 

Les prometí que voy a empiezar a escribir el español también, para que ustedes ahí en México pueden ver que hago aquí en Finlandia, y para que no se me olvide el idioma. Bueno, ya estoy en Finlandia... Como me siento? Me siento bien rara, pero feliz. Yo he hecho un chorro de cosas; salido con mis amigos (sin reglas y horas de regreso a mi casa!), yo he comido comida finlandesa, fui a la despedida de nuestra intercambista mexicana, la fiesta estuvo padre y conocí muchos mexicanos. Ya los nesecitaba! Extrañaba a hablar español. También conocí brasileños, australianos y alemanes. Que padre! Ya sé que escribí mucho más en finlandés, pero no se preocupan, desde hoy voy a escribir mucho más para ustedes. Y perdónenme, mi español no es perfecto, pero cada día quiero aprender más. 

1. Vielä viimeisellä illallisella mun velin kanssa. Käytiin mun tädin ravintolassa syömässä empanadoja. NAM! 2. Tein mun vikana päivänä makaronilaatikkoa - oli ihan onnistunutta, mutta meksikolaiset ei kauheesti perustanut... 3. Minä ja mun kaupungin ex-vaihtari Edgar viimeisen kerran ostoskeskuksella jäätelöillä 4. Joo... Miten meni noin niinkun omasta mielestä? 

Aquí tengo unas fotos de mis últimos días en México... Mis últimas empanadas, hice una comida de Finlandia que se llama 'makaronilaatikko', pero mi mamá de México dijo que es 'sopa'! Yo y Edgar en Forum, mi última vez comiendo los helados de Dairy Queen... Empiezé a hacer mis maletas, que horror la verdad. 

5. Coatzacoalcosin lentokentällä, viimeisen kerran... 6. Minä ja mun rakas Abelardito-pehmolelu odottamassa lennolle pääsyä 7. Mexico Cityn lentokentällä välipalaa 8. Pääsin Saksan Frankfurtiin ja masennuin tosta harmaudesta :-(

Fotos de los aeropuertos de Minatitlan y México... En el última foto llegé a Alemania y miren! Todo gris! Andaba bien depresiva por el falta del sol, jaja, la verdad hacia mucho pero mucho frío y lloviaba todo el tiempo. 

9. Kaverit tuli seuraavana päivänä kakkukahveille kotiin kuuntelemaan mun yberhienoja ja cooleja tarinoita. Tuntuu että mulla on kauheesti kaikkee kerrottavaa, mutta niitä ei taida ihan kiinnostaa :-D 10. VIVA MÉXICO! 11. Mun rakas pikkuveli Eetu ♥ Mulla oli ihan hirvee ikävä tätä idioottia vuoden aikana, ja kyllä huomaa että silläkin on ollu mua ;-) 12. Suomi ja Suomen kesä - kaunista. 

Mi mamá de Finlandia me hico un pasttel y vinieron mis amigos a verme en el día siguiente que llegé. Yo con mi sombrero, jaja lo amo. Lo compré en el aeropuerto de México. La verdad tenia problemas porque tenia dos sombreros grandes y el perrito. YO Y MI HERMANO PEQUEÑO! Lo extrañaba muchísimo y ya se que aúnque no me dice, él también me extrañaba. Mi ciudad es miy bonita, verdad? No sol, puro frío... 

13. Meksikotyttöjen oiva hurmausyritys... Tai ainakin melkeen! 14. Kokeilin Sinin wanhojentanssimekkoja ja meillä oli niin tylsää, että kiharrettiin hiukset ja meikattiin. Mun pari oli ihana meksikolainen José Martínez Lopez! 15. & 16. Iltapäivä Sinin kanssa - ajo-opetusta ja grilliruokaa. Voiko enempää pyytää? ♥

Mi hermano, el sombrero y dos botellas de tequila - hola nenas mexicanas! Un día probé el vestido de una amiga - se ve bien? Mi amiga me enseñó a manejar, la neta es súper difícil con un coche manual. Pero bueno, tengo que aprender no? LA COMIDA DE FINLANDIA - NI TENGO PALABRAS! Papas, carne de cochinita y pollo con ensalada ♥ 

Kävin keskiviikkona Sysmässä moikkaamassa meidän Rotareja ja ihanaa Meksikolaista Dianaa, joka vietti vaihtovuotensa Sysmässä. Kaivoin jotain vanhoja kuvia viime vuodelta näihin aikoihin kun mun takissa ei ollut tyyliin yhtä ainuttakaan pinssiä - ja nyt se oli jo ihan liian täynnä! Mun ihanat Rotarit ♥ 

El miércoles fui a la reunión de mi Club Rotario a ver mis Rotarios queridos y la niña mexicana, Diana. Ahí pueden ver la foto de hace un año y la de ahorita. Me cambié mucho! Amo a Diana y estoy muy triste porque ya se nos fue a México :-( Regresa pronto, por favor! 

21. Sain yks yö aivan loistavan idean - mähän lähen kaverille polkupyörällä! Ekaa kertaa vuoden jälkeen kun hyppäs polkupyörän satulaan... Oli muuten pirun kylmä! 22. Dianan läksiäisiin valmistautumassa! 23. Mun ihanat tytöt! Diana, minä ja Jenkkeihin lähtevä Veera ♥ Toivon että Veeralle tulee niin ihana vuosi Jenkeissä, hänen blogiaan odotellessa ;-) 24. Meksikolaiset tytöt ♥

El día de la despedida de Diana; la fiesta estuvo muy muy padre como les dije. Hacía un poco de frío pero equis - tenia que poner el vestido mar corto que tenia. Creo que la niña que se va a Estados Unidos, es muuuuy difícil a encotrar, jaja. La última foto es súper bonita, aún que estuvimos un poquito pedas ♥ 

Sain sen videon ladattua flickrin kautta tänne. Siinä tunnelmia lentokentältä, kattokaa myös toi mun tavaroiden määrä, haha! 

♥ Emmi 

Istun Frankfurtin lentokentällä. Mä jätin Meksikon taakseni 15 tuntia sitten. Oman kaupunkini yli 24 tuntia sitten. Mulla on outo olo. En jaksa kirjottaa. Nälkä. Väsyttää. En nukkunut 12 tunnin lennolla ollenkaan. Itkin ja tunsin tyhjyyttä. Oon äärettömän onnellinen, mutta samalla musta tuntuu niin järkyttävältä. Jätin mun ihanat perheet, mun kaverit, mun elämän, minkä rakensin vuoden aikana, ihan yksin. Moni ei siihen ihan oikeesti pystyis. Oon niin hiton ylpee ittestäni, ja lähteminen oli yks elämäni vaikeimmista asioista. Mutta se kasvattaa mua ihmisenä. Tässä tilanteessa on vaan ajateltava positiivisesti. 

Mun piti tosiaankin lähteä vasta heinäkuun 18. pvä, mutta vaihdoin mun lentolippuja. Miksi? Musta tuntui, että oon jo saavuttanu kaiken mitä halusinkin saavuttaa. Valmistuin (coming soon...), opin espanjan ja koin paljon ihania hetkiä. En lähtenyt pakoon mitään, mua ei kohdeltu kaltoin. Yksinkertasesti, halusin tulla kotiin. Päivä päivältä se kävi vaikeemmaksi, kun laskimessa oli enää yksinumeroinen luku näyttämässä kotiinlähtöä. Ei sitä voi kukaan muu ikinä ymmärtää, kun vaihtarit (tulevat vaihtarit, tsemppii!). 

Miltä musta nyt tuntuu? Ootan kesää. Ootan mun synttäreitä, mökki-iltoja ja ennen kaikkea, mun perheen näkemistä. Tuun huomenna kertomaan tarkemmin mun matkasta ja kommelluksista mitä mulla on tän kotiintulomatkan aikana sattunu :-D Nyt pää ei toimi, pitää vielä oottaa kolme tuntia että kone lähtee. Kohti Suomea. Apua! 

♥ Emmi

Vain Meksikojuttuja pt. 2

Toi mun ensimmäinen postaus aiheesta sai todella hyvän vastaanoton niin täälläkin, kuin facebookinkin puolella, joten ajattelinpa jatkaa samalla linjalla. Toivottavasti tykkäätte! 

Meksikolainen small talk. Kaupassa saatetaan jutella ihan tuntemattomien kanssa, vertaillen valikoimaa. Meksikossa asioihin ei ole tapana mennä suoraan, vaan ensin kysellään kuulumiset, etsitään jotain yhteistä tai vitsaillaan. Täällä esimerkiksi lääkärin vastaanotolla mulla on aina tosi hyvä fiilis, kun ei oo sellasta kireyttä ilmassa. Mä välillä jään juttelemaan tortillakauppijaiden kanssa, sillä meksikolaiset aloittaa keskustelun tosi helposti, varsinkin mun kanssa, koska pystyvät näkemään että oon ulkomaalainen. Ihanaa, mä oon ihan rakastunut tähän tapaan ja pulisen kaikille kun mikäkin papupata. Varokaa vaan, suomalaiset. 

Nuorten kypsyys. Jengi on oikeesti tosi lapsellista ja kaveriporukat miksaantuu ja pidetään isoja draamanäytöksiä. Esimerkiksi tässä jonkun aikaa sitten mun kaveriporukan sisällä tapahtui pienenmoinen yhteenotto. Lorena oli seurustellut Gerardon kanssa, mutta olivat jo eronneet aikoja sitten. Gabriela pussasi sitten Gerardoa ystävänpäivänä (Gerardo ja Lorena ei siis olleet yhdessä tähän aikaan) ja kun eräs kaunis päivä Lorena sai tietää tästä, hän löi Gerardoa koulussa ja huusi Gabrielalle päin naamaa ja viikkoon Gabriela ei istunut meidän kanssa koulun portailla syömässä eväitä (vähän kun gossip girlissä... haha) mutta nyt ollaan taas bestiksiä. Oon ollu Meksikossa 11kk ja mulla on 2 hyvää ja luotettavaa tyttökaveria. Tuun niin paljon paremmin toimeen poikien kanssa. Mulla on myös tsijoona homokaveria! 

Julkinen liikenne on todella erilainen Meksikossa. Bussit on rumia, vanhoja ja natisevia eikä niissä ole ilmastointia. Ne on kuitenkin suht halpoja, ja mä matkustin aina bussilla sieltä mun ykköskodista jos halusin tulla vaikka ostarille. Täällä busseilla ei myöskään ole minkäänlaisia aikatauluja. Junaliikennettä ei Meksikossa ole. Taksit on tosi yleisiä ja halpoja, mutta mä en saa mennä taksilla yksin ikinä koskaan, sillä ne saattaa olla vaarallisia. 

Meksikolaisten kotien lukitus ja portit. Meillä on jokaisen ikkunan takana sellaiset "kalterit", ja kaikki on aina tripla- tai tuplalukittua. Meijän kotiin ei pääsekään kuka vaan, sillä ensin pitää päästä portista sisään ja lopuksi talon ovesta. Takapihatkin on aina sellasia suljettuja koppeja. Yleensä näiden aitojen päällä on vielä piikkilankaa tai lasinsirpaleita liimattu. Täällä kun tää turvallisuus ei oo ihan samaa luokkaa kuin Suomessa! 

Meksikolaiset tervehtii, oikeesti. Se ei oo sellanen kädenheilautus ja "moi" kun Suomessa. Täällä annetaan poskipusu ja halataan esim. perheen kesken. Eli kun saavut jonnekin paikkaan, missä aijot viettää aikaa, saatat helposti käydä läpi 20 ihmistä ja kysellä siinä samalla kaikilta kuulumiset. Siinä menee useampi minuutti! :-D Ja vaikka jos törmäät äkkiseltään kaverin kanssa kaupassa, pussaat ja juttelet minuutin ja pussaat sitä uudelleen kun lähdet! Poskipusukäytäntö siis myös lähtiessä. 

Täällä pukeudutaan pitkähihaisiin ja -lahkeisiin, vaikka lämpöä on se rapiat 35 astetta. Mulla on lähes aina pitkät farkut jalassa, mutta mä oon jo tottunut siihen. Täällä ei paljoo paljasta ihoa, ainakaan tytöt (etenkään valkoiset...) kehtaa näytellä kaduilla. Joskus menen shortseissa ja mekossa/hameessa, mutta harvemmin. Suomessa vedetään shortsit jalkaan jo kun 15 astetta mittarissa! 

Meksikolaisten käsitys Suomesta on ihan omaa luokkaansa. Luullaan, että Suomessa on ympäri vuoden lunta ja -40 astetta, eikä Aurinko näyttäydy ollenkaan. Esimerkiksi tossa yks päivä olin mun host-maman kanssa ostoksilla ja ostin yhdet aurinkolasit, ja mami sitten mulle tokas että "mitä sä noilla Suomessa teet, eihän siellä ees aurinko paista!" :-D Multa kysyttiin että näinkö Meksikoon saapuessani ensimmäisen kerran Auringon. Joo, kelasin Mexico Cityn lentokentällä että mikä on tuo taivaalla möllöttävä keltainen, lämmittävä pallo. Multa myös kysyttiin tänään, että onko Suomessa pingviinejä ja jääkarhuja. Joo...

Tää on hauska juttu! Täällä Meksikossa, kun pienen lapsen kengät jää pieneksi, ne otetaan talteen ja sidotaan niiden nauhoista siihen sähkötolpan sähkölangalle. Eka kelasin että mitä hittoa, mutta sitten joku selitti mulle tän. Siis miten jollain on edes tullut tollainen idea mieleen, ja eikö se nyt oo jo jollain tasolla vaarallistakin?! :-D

Edit. etsin lisää tietoa Wikipediasta, ja tää tulee siis vanhalta kansalta, eli aikoinaan näin pystyttiin "merkkaamaan" alueita ja naapurustoja. Nää liitty myös jotenkin huumejengeihin. Ai niin, ja ei vaan pelkästään lasten kenkiä, vaan ihan muitakin.

Meksikossa käytännössä kaikki, joilla on siihen varaa, palkkaavat kotiin siivous ja/tai ruuanlaittoapua. Meillä täällä käy 2 kertaa viikossa sellanen muchacha, vanhempi rouvasihminen joka siivoaa talon perinpohjaisesti lattiasta kattoon. Kerran viikossa meillä käy vaatteiden silittäjä, myöskin sellainen vanhempi rouvasihminen! Ruuanlaiton hoitaa mun äiti. Varakkaimmilla Meksikolaisilla saattaa olla kotonaan täyspäiväinen lastenhoitaja, kokki, puutarhuri... Joillain on omat vartijat siinä kotiportin edessä. 

Meksikossa teititellään aina vanhempia ihmisiä. Aina. Jos et tee niin, oot todella töykeä. Multa sitä aluksi katsottiin läpi sormien, koska en vielä hallinnut sitä muotoa verbeistä. Mutta nyt kun miettii, noloa sinutella vanhoja mummoja ja herroja. Kamalan noloa oikeestaan. Se tulee multa jo ihan automaattisesti, ja kaikkia suvussakin olevia, vanhempia teititellään. Mun vanhemmatkin teitittelee heidän vanhempiaan. Mutta taas mun sisarukset ei teitittele heidän vanhempiaan. 

Mitä piditte? Aijemman osan voitte lukea täältä! 

♥ Emmi

Vain Meksikojuttuja...

Nyt aattelin kirjottaa yhden postauksen Meksikon ja Suomen erilaisuuksista, mitä oon nyt tässä 11 kuukauden aikana bongaillut ja mietiskellyt :-)

♥ Autotiet ja moottoritiet. Meksikossa tiet on yleisesti tosi huonossa kunnossa, sillä valtio ei juurikaan niitä ylläpidä. Esimerkiksi siellä vähän syrjemmässä, missä mä asuin ekat viisi kuukautta, sellainen vapaaehtoinen mies oli aina aamuisin lapioimassa yöllä kertynyttä, tuulen tuomaa rantahiekkaa pois siitä tieltä, ihan vapaaehtoisesti siis. Sitten ihmiset antoi sille rahaa autojen ikkunoista. Moottoriteillä on sellasia koppeja, joissa sun pitää maksaa tietullimaksu aina vähän välein. Tän rahan pitäisi mennä niiden teiden ylläpitoon, mutta pyh, se menee korruptoituneen Meksikon presidentin taskuun. Usein on valittavina kahdenlaisia teitä, "cuota" ja "libre". Tuo cuota on maksullinen, ja libre ilmainen. Mutta libret on vaarallisia, niillä ei ole katuvaloja ja sitltä voi löytää vaikka ja minkälaista jengiä... 

♥ Liikennevalot, toisin sanottuna kansainvälinen sirkus. Liikennevaloissa sun auton ikkunat puhdistetaan jos sä niin haluat, myydään ruokaa ja pikkusnäcksejä, ja sanomalehtiä. Joskus on jopa sellasia viihdyttäjiä, jotka esimerkiks taiteilee joidenkin tulikeppien kanssa siinä, tietysti rahaa vastaan. Ikkunat täytyy olla visusti suljettuna liikennevaloihin pysähtymisen aikana, ettei kukaan vaan hyppää sinne autoon :-D

 ♥ Meksikolaisten uskonnollisuus on jotain ihan omaa luokkaa. Täällä vallitsee voimakas katolilaisuus. Aina esimerkiksi kirkon ohi ajettaessa, meksikolaiset tekee rintaansa ristin merkin ja lopuksi pussaa niitä kolmea sormea, joilla sen on tehnyt. Kaikissa autoissa on siinä keskipeilissä roikkuva rukousnauha. Joskus myös pitkät automatkat siunataan, sekä aina ennen ruokaa tehdään toi sama ristirituaali. Aina puhutaan Jumalasta, Jumala haluaa sitä ja tätä ja kaiken voi oikeastaan selittää Jumalalla. 

♥ Koulunkäynti ja koulutussysteemi. Meksikossa on julkisia ja yksityisiä kouluja. Yksityiset koulut maksaa n. 400E ---> kuukaudessa. Oswaldo oli esimerkiks sellasessa koulussa, joka maksoi 2000 varoa kuukaudessa. Julkiset koulut ei sitten maksa mitään, mutta ne on laadultaan huonompia. Tai no, mitä mulla nyt on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan hyvään julkiseen kouluun, ei se opetus nyt juurikaan niin erilaista ole. Yksityisissä kouluissa opettajilla on enemmän välineitä, esim. älytaulut, projektorit... Mutta ei silti mitään Suomen tasoa. Penkit on epämukavat, tuoli + penkki - yhdistelmät. Tuntijärjestelmät on aivan culosta; 3 x 50 min, 20 min tauko, 3 x 50 min, 10 min tauko ja vielä kolme kertaa viiskyt. Jengi ei jaksa keskittyy ja tuloksena on ylivilkkautta. Oon niin onnellinen ja kiitollinen, että Suomessa saa kouluruokaa, eikä tarvii joka päivä ostaa snäcksejä, niinkun täällä. Koulussa on kuitenkin mulla aina ollut hirveen hauskaa! Pidettiin esimerkiks tossa hetki sitten omat Oscar - gaalat, kun opettaja ei tullut tunnille. Kukaan ei jaksa kuunnella opetusta ja välillä opettaja itsekin yhtyy tähän apinointiin. Kuvassa julkinen koulu ja mun host - äiti. Sekin kyllä aina juoruilee noiden oppilaiden kanssa toisista oppilaista :-D

♥ Domingo de Dios - perhesunnuntai. Sunnuntait on pyhitetty laatuajalle perheen kanssa. Tässä mun nykyisessä perheessä me sunnuntaisin mennään syömään aamupalaa ulos johonkin ravintolaan, sitten iltapäivällä mennään jonkun sukulaisen luo, vuorotellen äipän ja iskän suvun kanssa, yleensä sunnuntaisin on aina jonkunlainen kokoontuminen/grillijuhla/kissanristiäiset, jonne puol sukua ilmestyy paikalle. Sitten illalla vielä ostarille leffaan koko perheen kanssa siis. Suomessahan se ois niin nolooooo mennä äipän ja iskän kans leffaan. Täällä Meksikossa ihan normaalia. Mä tykkään. Sit illalla leffan jälkeen vielä tacoille ja kotio nukkumaan ilosena ja levänneenä uuteen viikkoon :-) Nyt mäkin Suomessa haluun sitte mennä aina äiteen ja isän kans leffaan! 

 ♥ Säännöt. Meksikolaisessa kulttuurissa vanhempia totellaan niin kauan kun asuu niiden katon alla, ja joissain tapauksissa jopa sen jälkeenkin :-D Ihan yli 20-vuotiaillekkin annetaan kotiintuloajat, ja tytöille kaikki on aina tiukempaa kun pojille. Se on kyllä ärsyttävää! Mulla ei oo oikeen ikinä ollu kotiintuloaikoja, tää oli siis aikamoinen shokki. Bileistä mun on aina pitänyt tulla kotiin kello 1 aamulla, joskus on saatettu antaa aikaa kahteen asti. Minne meet? Kenen kanssa? Keitä muita sinne tulee? Mihin aikaan tuut kotiin? Meinaatko juoda alkoholia? MITENMIKSIKUKAMINNE?!?! Haluun puhua sen sun kaverin vanhempien kanssa!!! Mun toka perhe oli tiukempi tässä, mun nykyinen perhe on rennompi kun ne tuntee paljon porukkaa täältä Coatzasta. Onneksi. 

Tässä mun naama, kun pyydän lupaa mennä ulos. 

♥ VESSANPÖNTÖT!!! Okei, outo aihe, mutta ne on ihan tajuttoman outoja täällä. Sinne ei ensinnäkään saa laittaa paperia, vaan se laitetaan siihen vieressä olevaan roskakoriin. Ällöä. Suomessa ollaan totuttu siihen että vessa vedetään joko siitä "isosta vesipisarasta" tai "pienestä vesipisarasta". Täällä niitä vetimiä on vaikka ja minkälaisia. Sellanen vipu siinä vieressä, nuppi tai poljin jalkatasossa. Vivut ja polkimet mä aina hoidan jalalla potkasemalla, koska noh... Tosi monissa julkisissa vessoissa ei myöskään oo paperia, ja jos sä sen haluut, niin ostat siitä ulkopuolelta muutaman palasen tai viet oman paperirullan. 

♥ Ruoka-ajat. Meksikossa syödään kolme kertaa päivässä. Aamupala, joka on yleisesti siinä ennen koulua tai koulussa ensimmäisellä breikillä. Mä söin aina ennen kouluun lähtöä sekä koulussa! Kotiin tullessa vahva ruoka on kello 3 aikaan. Illalla on sitten illallinen/iltapala. Muroja, leipää, kahvi, joku pullaleivos... tai tacoja. Mulla kesti melko kauan tottua tähän ryhmiin ja aina oon jääkaapilla hakemassa jotain tai syön hedelmiä, mua ei oo vaan operoitu syömään niin harvoin päivässä. Ja aina tortilloita. Ne on kyllä niin ihania, vaikka onkin vaan maissilättyjä. Namskista nam. 

Ylemmät ovat tacoja. Alhaalla olevat on jenkkihömpötystä. 

  ♥ Meksikolaiset ruokakaupat. Täällä hallitsee jenkkiketjut, kuten Walmart ja Sam's, mutta myös paikalliset Prismat ja Citymarketit. Mun kakkosperheessä ruokaostokset tehtiin kerran viikossa, mutta tässä mun nykyisessä perheessä käydään kerran viikossa ostamassa perustarpeet ja hedelmät ja vihannekset ostetaan aina tuoreina aamulla. Kaupassa sun ostokset pakataan valmiiksi - iisi biisi siis. Niille pakkaajille kuuluu antaa aina pieni tippi, se on sellainen kirjoittamaton sääntö. 

♥ Samaan syssyyn lukeutuu nää bensa-asemat. Täällä ei itse tankata sitä bensaa, vaan kurvaat siihen tankille ja kerrot siinä että mitä tarvitset ja ne pesee sun ikkunatkin vielä - ihan ilmaiseksi. Meksikossa on vaan yks hallitseva bensa-asemakonserni, jonka nimi on PeMex. Niitä on ihan joka kulmissa ja bensa on täällä paaaljon halvempaa kun Suomessa, mutta meksikolaisille silti melko kallista. 

♥ Ikärajat. Täällä ei papereita kysellä jos haluut lähtee yöklubille, baariin, ostaa alkoholia tai tupakkaa. Vaikka pitäisi, täällä ei tosiaankaan olla asian kanssa tarkkoja. Joskus niitä saatetaan kysellä, esimerkiksi ostaessa alkoholia liköörikaupoista yms. Ei niihin klubeille kuitenkaan ihan mitään lapsia oteta, vaan ne kattoo että jos oot kivan näkönen, sisään vaan. Myös rahalla saa ja hevosella pääsee. 

♥ Meksikolaisten alkoholi- ja bilekulttuuri. Meksikossa todellakin osataan järjestää juhlia. Yleensä bileet alkaa sillä että muutama kaveri on istumassa iltaa jossain ja sitten soitetaan lisää porukkaa yms. Jokainen yleensä tuo jonkun pullon tai ainakin limua, jolla tehdään sitten niitä paukkuja. Täällä ei tunneta käsitettä siiderit, oluet tai lonkerot bileissä. Aina whiskiä, vodkaa tai tequilaa mixattuna mehuun tai limuun. Tai shotteja. Meksikolaiset ei juo itteään känniin nopeesti, vaan osaa nauttia siitä illasta ja tanssia. Kaikki täällä osaa tanssia. Bileissä oikeesti puhutaan ja tanssitaan. Bileet kestää täällä myös paljon pidempään, johonkin kolmeen asti. Sen jälkeen aina legendaarisesti tacoille ja kotio nukkumaan. Mun host-veli on niinkin fiksu kaveri, että kun lähtee ulos niin jossain vaiheessa tuo auton kotipihaan, että vanhemmat luulee että se on kotona. Eli kun vanhemmat tulee omilta lauantaimenoiltaan, ne ajattelee että "Ah ok, José Eduardo on jo kotona, mennään mekin nukkumaan" koska mun veljen huone on ihan yläkerrassa, ne ei ikinä ees tarkista että onko se siellä. Sitten tää veikkanen kiipee joskus kahen-kolmen aikaan mun parvekkeen kautta omaan huoneeseensa. Välillä ihan umpijurrissa, ja kiltti pikkusisko auttaa sitten toisen sänkyyn :-) Eetu älä ota mallia. Hitto että tuun ikävöimään tota idioottia ja sen kommelluksia! 

♥ Emmi

Rotaryesitelmää Brasiliasta

Heippa vaan kaikille! Tässä nyt on tultu eleltyä perus höllää Meksikoelämää, huomenna on mun valmistujaiset jii! Viimeviikolla olin José Luisin pitämässä esitelmästä. Hän on siis mun CO-CHAIRIN poika Minatitlanista ja mut kutsuttiin sitten kuulemaan tätä esitelmää. Syötiin brasilialaisittain ja oli oikeen mukavaa. Tää poika on mulle ku veli, koska mä kun oon Coatzacoalcosin ainoo vaihtari, on mulla jotain vertaistukea sitten tuolla naapurikaupungissakin, heh :-D 

♥ Emmi

Baby Shower!

Ihanaa maanantaita kaikille. Tuun nyt kirjottamaan teille mun lauantaipäivästä, jolloin kävin mun elämäni ensimmäisissä baby shower - juhlissa! Juhlien idea on, että raskaana olevalle äidille ja tulevalle vauvalle järjestetään juhlat. Tässä tapauksessa tiedettiin jo vauvan sukupuoli ja nimikin. Noi oli NIIN söpöt juhlat, kaikki oli sinistä, valkoista ja ruskeeta. Kaikin puolin oikein onnistuneet kekkerit! :-)

Herkkutarjoilut oli niin ihanat! Oli suklaamansikoita, pieniä kakkusia, chilihedelmiä, vaikka mitä! Ihana idea toi että mamin kanssa otetaan kuva tollasella "Luis Carlos" kehyksellä. 

Mitäpä olisi juhlat ilman ruokaa! Tällä kertaa buffetista löytyi ihania salaatteja, kanapataa, kermaista pastaa sekä tietysti frijolesta, eli papuja. Namskista! 

Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi tollanen pelle, joka sitten keksi meille kaikenlaista ohjelmaa :-D Jokaiselle pöydälle annettiin nippu kreppipapereita, ja yhdelle mallille oli sitten tarkoitus luoda upeaakin upeampi asu. Sitten mallit laitettiin catwalkille ja yhden ryhmäläisen tuli esitellä oman pöydän malli. Tässä aito brasilialainen Victoria's Secretin malli! 

Loppu huipentuikin sitten siihen, kun tää mamma alko availemaan noita lahjoja. Voi että, sieltä paljastu jos jonkinlaista pientä töppöstä, neuletta ja potkupukua! Tossa on mun host mami ja Claudia ton lahjan kanssa, mikä me Luis Carlokselle ostettiin :-)

Saatiin vielä kotiinvietäviksi tollasia sulosia pikku kauneusjuttuja. Kynsilakkoja, käsidesiä ja tollaset mini kakkuset! Todella ihanat juhlat takana ♥





♥ Emmi