How does it really feel to be back home?

Niin kuin näkyy, mä en oo kahteen kuukauteen kirjottanu tänne mitään. Ei vaan yksinkertaisesti oo ollut mitään, mistä mä voisin kirjottaa. Mun tylsästä arjesta, jutuista mitä mä oon ostanut, matkoista joita mä oon tehnyt, bileistä joissa mä oon ollut? Se ei vaan tunnu kiinnostavalta. Oon tässä kahden kuukauden kuluessa saanu rauhassa miettiä asioita. Asioita, mitä vaihtarit yleensä miettii niiden paluun jälkeen. 

Miltä se kotiin paluu nyt sitten oikeasti tuntuu? Sitä on vaikea selittää. On päiviä, jolloin mä oon äärettömän onnellinen siitä että oon taas mun perheen ja ystävien kanssa, ja että mulla on paljon kivaa tekemistä ja että enhän mä ikävöi Meksikoa ollenkaan. Liian paljon on kuitenkin niitä päiviä, kun tekis vaan mieli jäädä sänkyyn koska joka paikkaan sattuu ikävästä mun meksikoperheitä ja -kavereita kohtaan. On aamuja, jolloin mua ärsyttää laittaa se takki päälle ja mennä tonne pimeeseen syysilmaan. Vihaan kylmää, vettä ja harmautta. Voitaisko me vaan skipata tämä syksy ja siirtyä suoraan talveen? 

Mä oon aina ollut järjestelmällinen ihminen, mutta mä vihaan näitä jokapäiväisiä rutiineja. Herätys, kahvinkeitin päälle, meikkaamaan, pukemaan, syömään, kouluun... Mä tiedän tarkalleen, millanen mun koulupäivä on ja keitä ihmisiä mä tuun tapaamaan ja mitä tuun tekemään. Koulussa kaikki tytöt näyttää samoilta niiden Michael Kors-laukkujen ja Stadiumin kevyttoppatakkien kanssa. Tylsää. Musta tuntuu että tää syksy on vaikeeta aikaa kaikille vaihtareille - paluu takaisin suomielämään on vaikeampaa kuin mitä on kuviteltu. Kesä meni kivasti rellestäessä ja chillaillessa, mutta nyt pitäisi taas oikeasti keskittyä ja ottaa vastuuta asioista. Suunnitella tulevaisuutta. Opiskella. 

Kaikilla kavereilla tuntuu olevan tosi selvät suunnitelmat siitä, mitä ne haluaa tehdä lukion jälkeen. On oikkissunnitelmia, lääkissuunnitelmia ja työjuttuja. Mulla ei oo minkäännäköistä plääniä, tällä hetkellä mulla on kolme vaihtoehtoa; armeija, working holiday Australiassa tai että meen vaan jonnekin töihin. Kuulen liikaa painostusta siitä, etten voi taas pitää välivuotta. Tää painostus tulee lähinnä omasta kodista, yritä siinä nyt sitten pitää jonkinlainen motivaatio yllä. 

On niitä päiviä, kun tuun todella iloiseksi, kun joku mun meksikoäideistä lähettää mulle jonkun hauskan kuvan Whatsapissa. On ihanaa lukea kavereiden hauskoja yliopistotarinoita. Tykkään siitä, että mut muistetaan, vaikka oon toisella puolella maapalloa. Mutta kuinka kauan jengi jaksaa pitää yhteyttä siihen ystävään joka oli täällä vaan vuoden, ja asuu maapallon toisella puolella? On päiviä, kun kesken espanjantunnin kyynel valuu silmästä. Kun metsätien läpi ajaessa muistat ne perjantai-illat, kun ajoitte kavereiden kanssa rantabulevardilla. Kun yhdentoista aikoihin kotibileissä katsot jengin sammuvan ja oksentavan, kun Meksikossa siihen aikaan bileet vasta alkavat. 

Mua ärsyttää ihmisten turha valitus ja väliinpitämättömyys. Meksikossa sulle avataan ovi, täällä se pamautetaan sun naamaan. Kun joku valittaa koulussa kalakeitossa olevankin sitä valkoista kalaa punaisen sijaan, hyi, menenkin mäkkäriin syömään, tekee mieli huutaa sille tyhmälle tytölle, että kuinka moni opiskelija tekisi paljon sen eteen että sais kouluruokaa, ja heittää ne keitot sen naamaan. Mä en kuitenkaan tee niin, koska meidän jokaisen tulee oppia se itse, nähdä se omin silmin. Jotkut on niin köyhiä, että ainut asia mitä niillä on, on raha. 

Mä en pidä itseäni parempana ihmisenä sen takia, että olen ollut vaihdossa, en todellakaan. Mä en oo millään tasolla ylemmälle levelillä mun kurssikavereihin verrattuna. Mä oon vaan saanut nähdä ja kokea sellasta, mitä aika harva kokee. Mä tiedän, että mulla ja jollain jenkkivaihtarilla on varmaan ihan eri käsitykset asioista. 

Juttelin toissapäivänä kahden chileläisen tytön kanssa. He ovat vaihtareita täällä Suomessa, ja toisen suusta tuli jokseenkin näin mennyt kommentti: "Suomi on ihana maa. Precious, kaunis, hyvä maa. Täällä on hyvä olla, koulutus on ilmaista, täällä on tosi turvallista, ei tapahdu mitään radikaalia. Mä muuttaisin tänne saman tien asumaan, jos suomalaiset olis ystävällisempiä, avoimempia ja jos ne ottais huomioon toisensa. Tää olis täydellinen maa elää." 

Don't cry because it's over, smile because it happened. 





♥ Emmi

Vuosi sitten...

Vuosi sitten saavuin Meksikoon. Tähän aikaan luultavasti oltiin turisteilemassa jossain meidän blondin suomiporukan kanssa. Ihastuin silloin Mexico Cityyn, enkä ole päässyt tästä ihastuksesta vieläkään yli ♥ Mulla on muuten yksi hauska tarina kerrottavana tuolta Mexico Cityn alkuleiristä! Meillähän oli siis kahtena iltana vapaata, ja kolmantena aamuna oli lähtö aikaisin lentokentälle. Me neljä suomalaista päätettiin sinä viimeisenä iltana lähteä katsastamaan tuon suurkaupungin yöelämä! Lähdettiin sitten kävelemään sinne keskustaan, ja hukattiin kokonaan ajantaju siinä hyvien drinkkien (alkoholittomien, tietenkin) ja livemusiikin parissa. Tultiin hotellille kuitenkin ihan "hyvissä ajoin" ja mietin että näääääh kerkeänhän mä aamulla ennen lentokentälle lähtöä pakkaamaan. Mun huonekaveri Emmillä ei ollut mitään kiirettä, sillä hänen host-perheensä tuli häntä noutamaan hotellilta seuraavana päivänä. NO, me oltiin sitten unohdettu laittaa herätys ja aamuvarhain havahduttiin siihen, kun Ossi koputtaa meidän huoneen oveen ja huutaa "Me ollaan kaikki valmiita, tulkaa jo!" ja siinä kiireessä sinne hotellihuoneeseen jäi toinen kenkäkin! Hyvin me kuitenkin ehdittiin, meidän Rotarytyyppi oli varmaan ennakoinut että joku nukkuu pommiin. Eihän meillä mitään tuli pepun alla - kiirettä ollut. Jälkeenpäin tää asia vaan nauratti! :-D

Bueno, hace exactamente un año llegé a México. Creo que a esta hora yo estaba en Teotihuacan con nuestro grupo güero. Ese día me enamoré de la Ciudad de México ♥ Yo tengo una historia tan graciosa para ustedes! Nosotros llegamos a México el 20 de julio y teníamos 3 días para pasear ahí. La última noche; yo y 3 otros deciamos a salir para ver como es el nightlife de la ciudad. Nos fuimos a un bar y nos perdimos con el tiempo! Llegamos al hotel muuy tarde y en la siguente mañana teniamos que irnos al aeropuerto muy temprano. Yo me olvidé a poner mi alarma así que me dormí... hasta que mi amigo Ossi tocó la puerta "Niñas vámonos, ya es muy tarde!" Así que me arreglé mis cosas rapidísimo y me oldivé un zapato ahí en el cuarto :-D 

Tää kaikki siis tapahtui vuosi sitten, ja aloitin elämäni suurimman seikkailun. Oon rehellisesti sanottuna tosi ylpeä itsestäni, sillä tuli paljon hetkiä, jolloin mietin vakavasti kotiin lähtöä. Kestin kuitenkin kaiken, jaksoin aina hymyillä ja olla se ihana ja herttanen suomityttö. Sain maailman ihanimpia kavereita, todella mukavat perheet ja ennen kaikkea, pääsin näkemään, millaista on oikea meksikolainen elämä niiden turistirysien ulkopuolella. Rakastuin meksikolaisiin ruokiin (ja pariin meksikolaiseenkin...) ja Meksikon kulttuuriin. Olen valmis lähtemään takaisin Meksikoon muutaman vuoden päästä, mutta en nyt lähiaikoina. Haluan matkustella Euroopassa, käydä katsomassa Italialaista parasta kaveria sekä mun yhdistä parhaista meksikotyttökavereista, joka muuttaa Portugaliin. 

Todo eso pasó hace un año. Sinceramente estoy muy orgullosa de mí. Hubo muchos momentos cuando solo quería irme a Finlandia. Pero lo hicé. Siempre me pusé una sonrisa y yo era la dulce niña finlandesa. Hicé muchos amigos muy buenos. Me enamoré de la comida mexicana, me enamoré con 2 tipos mexicanos (jaja). Estoy lista para regresarme, pero en unos años. Ahora me quiero viajar en Europa, a irme a Italia a ver mi mejor amiga y a Portugal también, donde mi amiga de México va a vivir. 

Eilen mun oli tarkoitus kotiutua Meksikoon, jos olisin jäänyt Meksikoon ja tullut takaisin alkuperäisen aikataulun mukaan. En kuitenkaan voi olla onnellisempi, että päätin lähteä vähän aikaisemmin! Pääsin tutustumaan Dianaan ja moniin muihin ihaniin vaihtareihin. Itse asiassa, torstaina olen lähdössä Kotkaan meripäiville näkemään näitä ihania Suomessa olevia meksikolaisia. En malta odottaa pääseväni puhumaan espanjaa! 

♥ Emmi 

Linkitä blogisi!

Tänään starttaa blogihistoriani ensimmäinen linkkaa postaus-tyylinen "kilpailu". Tähän postaukseen on aikaa linkata omia blogeja viikko eli aikaa on 26.7. kello 23:59 asti! Valitsen linkatuista blogeista 5-10 suosikkiani, ja julkaisen ne sitten omassa blogissani. Samalla, kun linkkaat blogisi, annat minulle luvan mahdollisesti käyttää kuviasi kollaasin tekoon :-) Onnea kaikille, alkakaapas linkkailla! 

♥ Emmi

Ruta Maya pt. 3

Hei vaan kaikille, ihanaa lauantaita! Mä saan viettää tän viikonlopun ihan yksin kotona, niin outoa vuoden jälkeen nukkua ihan yksin. Kuitenkin, ajattelin nyt vihdoin ja viimein julkasta taas uuden osan meidän Ruta Maya - sarjaan. Jos ette muista, niin olin siis tammi-helmikuussa vaihtareiden kanssa kiertämässä Etelä-Meksikoa, ja ensimmäisen osan voit lukea täältä, toiseen taas pääset tästä!  VAROITUS: POSTAUS SISÄLTÄÄ PALJON UPEITA KUVIA!! Sivusi voi siis olla hieman laginen. 

Ihan järkyttävä ikävä tonne matkalle, kaikki tulevat vaihtarit; MENKÄÄ NIILLE MATKOILLE! Siinä palaa rahaa, mutta toisten vaihtareiden kanssa on niin ihanaa olla ♥ 

MAANANTAI / LUNES 26. 

Sunnuntaina oltiin siis saavuttu illalla Palenqueen Bacalarista, oltiin siis 12 tuntia bussissa ja nyt oltiin alotettu meidän reissun "kylmä" vaihe, eli tultiin tälläselle viileämmälle alueelle. Hotelli oli oikein mukava, mä sain huonekaveriksi mun italialaisen parhaan kaverin. Aamulla me pakattiin kamat bussiin ja lähdettiin kohti Palenquen raunioita. Nää oli sellaset mystiset ja upeet, se oli sellanen vanha Maya-kylä. Wikipedia kertoo Palenquesta seuraavaa; 

Palenque on maya-intiaanien sademetsään rakentama raunioitunut kaupunki, ja arkeologisesti merkittävä alue Chiapasin osavaltiossa Meksikossa. Alue ei ole parhaiten säilynyt maya-alue tai yhtä suuri esimerkiksi kuin Tikal, mutta useat alueelta tehdyistä arkkitehtonisista ja patsaslöydöistä on luokiteltu hienoimmiksi säilyneiksi esimerkeiksi Maya-taiteesta. Palenque kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 

Toi paikka oli niin mystinen, sumunen ja hiljanen - se veti niin hiljaseksi. Upeaa sademetsää ja historiallisia rakennuksia. Tonne ylös kiipeäminen oli vasta hauskaa puuhaa! :-D Siinä jalat tutis hieman sen jälkeen. Tää paikka oli ihanaa vastapainoa sille kaikelle kuumalle ja kosteelle rannikkoilmalle. Tämän visiitin jälkeen me lähettiin ajamaan San Cristóbaliin ja välillä käytiin syömässä. Illalla saavuttiin sitten sinne. 

TIISTAI / MARTES 27. 

Tänään herättiin Chiapasin osavaltiosta, San Cristóbal de las casas - nimisestä ihanasta kaupungista. Meillä oli ohjelmaksi suunniteltu lähteä bussilla käymään parissa lähikaupungissa, eräässä kirkossa ja katsomassa, miten tehdään jotain kankaita ja värejä. Näiden paikkojen nimet oli San Juan Chamula ja Zinacantan. 

Tää San Juan Chamula oli mun mielestä vähän outo ja ahdistava paikka. Tällä paikalla nimittäin on täydellinen autonominen hallinto. Täällä ei oikeen katottu hyvällä, jos otit kuvia. Lapsetkin opetetaan aina kääntymään poispäin kamerasta (paitsi toi ylläoleva söpö linssilude! :-D) ja meidän opas sano, että tuolla kirkossa kuvien ottamien on niin ehdottomasti kiellettyä, että jos joku näkee sun tekevän niin, jengi hajottaa sun kameran. Meksikon poliisilla tai armeijalla ei myöskään ole paikkaan mitään asiaa. Se uskonto ja kulttuuri oli tuolla niin vahva, että ihan puistatti. No, tulipa tälläinenkin tilanne koettua! 

Seuraavaksi mentiin bussilla n. 15 minuutin päässä olevaan pienempään kylään, jossa Claudialle, Barbaralle ja noille brassipojille puettiin tyypilliset ton kylän vaatteet! Kaikilla oli siinä kyllä naurussa pidättelemistä :-D Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa San Cristobalissa, josta noi allaolevat kuvat on otettuja. 

Tämä ilta meillä olikin ihan vapaata, ja kierreltiin tuolla kaupungilla illalla, mentiin pizzalle saksalaisten ja brassien kanssa ja ostosteltiin hieman. Tuolla oli törkeen kylmä! Tää olikin se THE YÖ, josta saatiin kuulla tosi pitkään ja paljon. No, näitä hulluja vaihtarijuttuja pitää aina kertoa, kaikkiahan ne kiinnostaa! Eli siis, meille oli annettu ihan vapaat kädet illan suhteen, kahdeltatoista piti olla illalla hotellissa. No, tohon aikoihin me tultiin ja menin sitten puhumaan Oswaldon kanssa puhelimeen mun huoneeseen. Kun tulin puoli kahden aikoihin hotellin aulaan, kelasin että mihin kaikki oli menny! Mun saksalaiset huonekaverit oli jossain ja siks ihmettelinkin, että missä on bileet tällä kertaa. Mistään huoneesta ei ollu kuulunu mitään ja menin koputtamaan Johannan ovelle ja Johanna avaa oven yöpaita päällä, jätin sen sitte rauhaan :-D Jossain vaiheessa mulle selvisi, että kaikki on katolla juomassa! Ne oli onnistunu salakuljettamaan pulloja hotelliin ja minäkin sitten kiipesin noi pienet portaat ulos katolle, mutta käännyin saman tien takasin koska ulkona oli ihan jäätävän kylmä. Yht' äkkiä joku huutaa "Betty (valvoja) tulee!!!" ja kaikki juos omiin huoneisiinsa. Mä en päässy mun omaan huoneeseen, koska se oli laitettu lukkoon! Menin sitten Claudian huoneeseen nukkumaan tunniksi ja lopulta hipsin omaan huoneeseeni. Seuraavana aamuna bussissa meille pidettiin tiukka puhuttelu, että kuulemma "videomateriaalia on" ja että kaikki jotka joivat siellä katolla, lähtevät kotimatkalle yms yms... Hauskaahan se oli katella kaikkien pelästyneitä ilmeitä ja loppu bussimatka menikin aika hiljaisuudessa :-D 

KESKIVIIKKO / MIERCOLES 28. 

Tänään meillä oli ohjelmassa siirtyminen taas uuteen paikkaan, sillä suuntana oli Comitán ja lagunas de Montebello. Ylitettiin myös Guatemalan raja ja käytiin ostelemassa sieltä matkamuistoja. Heti aamulla otettiin siis bussilla  muutaman tunnin matka tonne laguunoille ja Guatelamaan. 

Mua nauratti koko ajan ku mun Thaimaalainen kaveri paleli korvansa irti, raukka ei ikinä varmaan oo ollu missään noin kylmässä :-D 

Oikein ihania ja kauniita järvimaisemia päästiin näkemään! Näin suomalaiselle ne ei olleet mitään niin ihmeellistä, mutta just esimerkiksi thaimaalaiset ja korealaiset oli ihan ihmeissään! Tän jälkeen nälkänen vaihtarijoukko pääs syömään muutaman tunnin bussimatkan päässä olevan Rotaryklubin tiloihin. Huomatkaa taas tuossa ylläolevassa kuvassa noi linssiludelapset! :-D

Jostain kumman syystä mä löysin itseni taas lasten luota leikkimästä - ne on vaan niin ihania ja niiden kanssa on niin hauska jutella! :-D Illalla sitten saavuttiin melko myöhään Tuxtla Gutierreziin, josta lisää seuraavassa osassa! Varastin Johannan blogista hieman kuvia tänne ;-) Gracias amiga, jeje! 

♥ Emmi