Moikka! Näin se on vaan ensimmäinen viikko kesälomasta porskutettu. Mä olen ollut joka päivä töissä klo 7.00-13.30, joten aamunukkuminen on mun osilta jäänyt vähiin. Noh, tänään sekin saatiin paikkailtua kun vetäsin 11 tunnin yöunet. Tänään on mun kaverin isän 50-vuotissyntymäpäiväjuhlat, johon mut on pyydetty aveciksi :-)
Kun päivät hupenevat täällä Suomessa, jokin muu asia lähestyy kovalla vauhdilla. Mitkä fiilikset? Jännittääkö? Noi on ne kysymykset, johon mä saan päivittäin olla vastailemassa. Ihmisille sanon aina että "Joo mua jännittää ihan hirveesti ja haluaisin vaan jo lähteä Meksikoon!" mutta asiahan ei oikeasti ole näin... En oo millään muotoa tullut katumapäälle tai mitään, nyt vaan mietin että miksi h*lvetissä lähden. Mulla on Suomessa maailman parhaimmat kaverit. Mutta niinhän se on, ei tulevaisuutta voi suunnitella ystävien mukaan. Tää vaihto on ollut tähän mennessä jo ihan järkyttävän suuri opetus ja tunteiden vuoristorata on vetänyt kovaa mukanaan. Mulla voi olla ihan erilaiset fiilikset kuukauden päästä, eihän sitä tiedä. Nyt vaan toivon että toi aika pysähtyis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti