Olen viimeiset kaksi tuntia pyöritellyt päässäni, joko kirjoittaisin tämän tekstin, vai jättäisinkö sen kirjoittamatta. Päätin kuitenkin, että koska täytyyhän minun sanainen arkkuni saada avata tässä(kin) asiassa, miksen kirjottaisi sitä tänne blogini puolelle. Mielipiteeni on varmasti eriävä muiden kanssa, enkä tekstilläni halua loukata ketään jonka ideologinen maailma on eriävä omani kanssa.
Koko maailma sai aamulla havahtua uutisiin, joissa kerrottiin Belgian pääkaupungissa Brysselissä tehdyistä terrori-iskuista. Aluksi uutisoitiin lentokentällä tapahtuneesta itsemurhapommituksesta, mutta myöhemmin selvisi, että pommituksia tapahtui lentokentällä itseasiassa kaksi ja yksi myöhemmin eräällä metroasemalla. Tällä hetkellä media pyörittelee lukuja 34:stä kuolonuhrista. Haavoittuneita puolestaan arvellaan olevan jopa 200.
Miksi tällä kertaa juuri Bryssel? Belgiassa on jahdattu tiettyä jidahistiryhmää siitä saakka, kun Pariisissa surmattiin 130 ihmistä. Viime viikolla Brysselissä poliisi otti kiinni kaksi Pariisin iskuista epäityä. Toinen lähti jalat edellä, toinen käsiraudoissa. Kaksi epäiltyä jäivät vielä vapaalle jalalle. Olivatko Brysselin terroriteot "kosto" näiden kahden terroristin kiinniotoista? Olisivatko he näiden neljän päivän aikana kerenneet suunnittelemaan kyseiset iskut? Varmuutta asiasta ei vielä ole, mutta sitä tutkitaan.
Takaisin itse kysymykseen. Miksi juuri Bryssel? Bryssel on tunnettu Euroopan Unionin pääkaupunkina ja siellä sijaitsee kolme Euroopan Unionin pääinstituutiota, Euroopan komissio, Euroopan Unionin neuvosto sekä Naton päämaja. Brysselillä on tärkeä osa Euroopan politiikassa. Halutaanko teoilla kenties kritisoida/näpäyttää Euroopan maahanmuuttopolitiikkaa tai muita sopimuksia?
Tämän kirjoituksen ideana ei kuitenkaan ollut analysoida tapahtuneita terrori-iskuja, vaan sitä, miten maailma yleisesti suhtautuu jatkuvasti ympärillämme räjähtähteleviin pommeihin. Otsikko puhutteleekin "Jos olit Pariisi ja aiot olla Bryssel, arvelen että olit myös Ankara". Niin, Turkissa on räjähtänyt kolme kertaa pienen ajan sisällä. Lokakuussa 2015 103 ihmistä sai surmansa ja yli 250 haavoittui. Viime kuussa 28 ihmistä kuoli kurdien tekemässä iskussa ja viikko sitten yli 34 ihmistä kuoli ja 130 haavoittui autopommi-iskussa Istanbulissa. Kuinka monta terrori-iskua Turkissa täytyy tapahtua, ennen kuin me länsimaalaiset osaamme kääntää katseemme ja avata silmämme myös niille karmeille tapahtumille, jotka tapahtuvat joka päivä Euroopan ulkopuolella? Ai niin, mutta Turkkihan kuuluu Eurooppaan. Korjaan, korkean tason sivistyneissä länsimaissa. Ankara ei ole sota-aluetta ja se on normaali, moderni kaupunki, aivan kuten Pariisi tai Brysseli.
Koska ihmiset päivittävät profiilikuvikseen Turkin tai Burkina Fason liput ja kehottavat tovereitaan #RukoilemaanTämänTragedianTakia? Toisaalta myös ymmärrän ihmisiä, joita järkyttää lähellä tapahtuvat terrori-iskut ja jotka huolehtivat meidän ylhien eurooppalaisten turvallisuudesta. Kuka päättää, minkä värisiä, minkä maalaisia tai minkä uskoisia ihmisia surraan? Mikseivät ihmiset sure samalla tavalla niitä ihmisiä, uhreja ja heidän perheitään? Miksi turkkilaiset eivät ansainneet yhtä paljon kansainvälisiä rukouksia kuin ranskalaiset?
Kamalin asia, jota voimme tässä tilanteessa tehdä, on kohdistaa vihamme turvapaikanhakijoihin. Nämä kansainväliset iskut eivät paranna Euroopassa vallovaa maahanmuuttokriisiä eikä varsinkaan turvapaikanhakijoiden asemaa ympäri Eurooppaa. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua päästäkseen pakoon näitä pahoja ihmisiä. Olen melko varma, että tämänhetkinen pakolaiskriisi ja lisääntynyt terrorismi ja terrorismin uhka kulkevat jollain tapaa käsi kädessä. Ei, se ei ole sattumaa. Itse henkilökohtaisesti en ole laittamassa rajoja kiinni, mutta en myöskään toivo "suvakkihuorille" kuolemaa, kuten Perussuomalaisten James Hirvisaari. Eiköhän tässä tullut kaikki tältä erää. Kliseisesti peace and love kaikille, tasapuolisesti ♥
