Kysymyspostaus, ask me anything!

Buenas tardes amigos! Tunnen itteni tällä hetkellä ihan yliopisto-opskelijaks, kun koulun jälkeen tulin tänne Starbucksiin mun koneen kanssa. Vaan minä ja pumpkin latte, namskista ♥ Nyt kun on 100 päivää täällä vierähtänyt, laitankin tänne kysymyspostauksen! Kyselkää ihan mitä vaan, tää on täällä kymmenen päivää ja sillä aikaa toteuttelen teille jonkun erikoispostauksen, sitä voitte äänestää tosa sivupalkissa. Kävin ostamassa kameraan uuden linssin, ja se toimitetaan 10 päivän kuluessa, iiihanaa! Elämä on tuntunut niin oudolta ilman kameraa roikkumassa kaulassa. Pidemmittä puheitta; ASK ME ANYTHING! 

Paljon kysymyksiä odotellen, 

Emmi ♥

Reissausta pt. 3

Terve vaan pitkästä aikaa! Meillä oli täällä kotona parin viikon tauko netistä, sillä näiden myrskyjen keskellä kommuunin nettiantenni pätkäs poikki, ja korjausmies oli jossain omilla lomilla. Täällä on siis nyt sadekausi joka näkyy ja tuntuu joka puolella kaupunkia; kadut on täynnä vettä, kouluja on suljettu ja kotiin tuun aina sukat ja kengät märkinä (huomenna ostamaan kumisaappaat, hihi)! Noh, vastapainoa niillle 30 asteen helteille. Lämpötila täällä on nyt sen n. 20-25 ja tääl ihmiset menee pipot, hanskat ja takit päällä, joka kieltämättä vähän huvittaa :D Mut kyllä sen lämpötilan muutoksen oikeesti tuntee kun se sillä kymmenellä asteella putoaa! 

Sain mun kakkosperheeltä (näihin perheasioihinkin on tullut muutoksia, selitän myöhemmin sen) kutsun lähteä heidän kanssa Moreloksen osavaltioon viikonloppureissulle. Morelos on tosi pikkunen osavaltio joka sijaitsee keskimeksikossa. Luulin meneväni Cuernavacaan (mulle eka sanottiin että sinne mennään) mut sen sijaan oltiinkin yötä sellasessa idyllisessä kaupungissa ja vierailtiin mm. lähikylissä. Oli ihana reissu ja tää kyllä lähen mua ja mun kakkosperhettä :') 

Mukana reissussa oli myös kaks perhettä täältä Coatzasta. Yks perhe jossa on äiti, isä ja 15-vuotias tyttö sekä toinen perhe, jossa on vanhempien lisäks kolme lasta; Carlos 4v, Katia 5v ja Karen 8v. Ihania lapsukaisia, sain taas kolme uutta pikkusisarusta ♥

Perjantai-iltapäivällä kun saavuttiin määränpäähän, lähdettiin heti viettämään iltaa tonne ihanaan idylliseen keskustaan. Siellä vierailtiin kirkossa, syötiin kaikkia monenmoisia pikkujuttuja, ihan vaan käveltiin ja kuunneltiin livemusaa :) Ihana ilta, kaikki oli kuitenkin aika väsyneitä pitkästä n. 10 tunnin matkasta niin aika nopsasti mentiin hotellille unille. Host-iskä halus ostaa mulle ja tytöille aidot nahkabuutsit ja aika ihanathan ne on, pakko myöntää! ♥

Lauantaina olikin sitten päivien päivä! Aamupäivästä lähettiin naapurikylään, joka oli taianomainen ♥ Paikan nimi on Tepoztlán, jossa sijaitsee 400-metrinen vuori johon me kiivettiin. Siellä ylhäällä oli pyramidi. Upeet maisemat! Tunti sinne meni kiivetä silleen seminopeeta vauhtia, ja 45 minuuttia alas. Kyl sen jälkeen tacot maistu, namskis. 

Minä ja Karen ♥  

Minä ja Katia ja tollanen eläin joita toi koko paikka oli täynnä!

Ei mikään paras kuva, mutta tässä suurinpiirtein koko kööri. Vasemmalta ylhäältä: Flor (se 15-vee tyttö), noitten kolmen lapsen isä, minä, Florin äiti, kolmen lapsen äiti, Florin isä. Alhaalla Diego joka on siis jonku tuttavaperheen lapsi, Karen, Carlos ja Katia (tikkari suussa). Ja vielä mun mama #2, Marisela. Iskä on ottamassa tätä kuvaa :)

Sunnuntaina ajeltiinkin takas Coatzaan. 

Huomenna oon ollu täällä Meksikossa jo 3 kuukautta! Espanjan kanssa menee ihan hyvin, voisin vähän nopeemmin kyllä oppia jos itekin jaksais panostaa, haha. Ymmärrän jo melkeen kaiken, mut puheen tuottaminen, oikeen aikamuodon muodostaminen yms. on hankalaa. Oon kuitenkin ihan ylpee itestäni, kun ihan nollatasolta lähdin :) 

Eli tosiaan, mulla on ensimmäinen perheen vaihto edessä 1. joulukuuta. Meen siis siihen perheeseen, mistä Blandine lähti. En tajuu et miks se valitti siitä, noi on ihan supermukavia ja rentoja ja niil on upee koti. Oon siellä 3 kuukautta ja sit loppuajaks meen mun councelorin kotiin (keiden kanssa siis olin Monterreyssä.). Vähän jännittää jo, oon niin kiintyny tähän mun perheeseen mut on kiva päästä asumaan keskustaan kun nyt asun n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Mua ärsyttää tosi paljon ku mun kamera ei wöörki! Huomenna meen varmaan kattelee uusii objektiivei. Heissulivei! 

Monterrey 18. - 24.9.2014

Terve vaan taas! Tosiaan, niinkun viime postauksen lopussa kerroin, tuli toinen reissu heti Cancúnin reissun jälkeen. Torstaina 12 aikaan päivällä kakkosmama tekstas "Tänään lähetään Monterreyhyn, hommaa koululta lupa ja Isabel (mun ykkösäiti) tuo sut meille illalla niin lähetään yötä vasten ajamaan." Olin ihan et OMG koska Monterrey on yks meksikon isoimmista kaupungeista ja pääsen vihdoinkin jälleennäkemään mun ihanat isoveljet ♥ Tää reissu oli yks mun elämän parhaimmista, voisin millon vaan lähtee takas sinne! 

Monterreyyn ajaa siin autolla n. 18 tuntia, ja kaikkien pysähdyksien ja nukkumatauon kanssa siinä menee melkeen se vuorokausi matkustaessa - iskä raukkaa joka ajos koko matkan autoa. Autossa oli kuitenki tunnelmaa ja maisemat Monterreyyn mentäessä oli mitä upeimmat ♥ Täältä tropiikista ensin centro Meksikoon ja lopulta pohjoseen vuorien ympäröimään ympäristöön (?). 

Ekana iltana, kun saavuttiin (siis perjantaina) näin mun veljet ja se oli niiiin ihanaa ♥ Mun kaikki sisarukset siis opiskelee TEC de Monterreyssä, joka on siis Meksikon arvostetuin yksityinen yliopisto (ja myös tosi kallis). Ne siis asuu siellä kaikki kolme (José Eduardo 18v, Magda 23 ja Jésus Eduardo 25) sellasessa kerrostaloasunnossa tosi lähellä sitä yliopistoo. José Eduardon kaa olin viettäny muutamii päivii elokuussa ja mun synttäreillä ennen ku se lähti Monterreyhyn. 

Tona päivänä käytiin syömässä jotain tyypillistä Monterreyn vasikkaa, ja oli ihan hyvää! Käppäiltiin kaupungilla ja illalla lähin bailaamaan salsaa mun veljien kans. Se oli niin ihanaa ku ne kohtelee mua ku pikkusiskoaan - esittelee kavereille, pitää huolta ja opettaa uusii asioita. Tunsin itteni niin sen perheen jäseneks ku ängettii kaikki samaan sänkyyn kattomaan The Voice of Mexicoa haha. Oon nyt osa Blanco-familyy ja oon onnellinen. ♥ 

Lauantaina aamulla mentiin pariks tuntii yliopistolle, kun JE:lla oli siellä jonkinlainen tapaaminen. Mun veljet opiskelee lakia (mun iskä on myös lakimies, täällä Meksikossa on tosi normaalii et on oma yritys esim. just mun iskällä on oma yritys, mun tädillä on oma lääkäriklinikka yms...) ja ne otti kuvia siellä johonki tapahtumaan ja mä pääsin osallistumaan niitten videoon kans haha. Toi yliopisto on ihan uskomaton - siel on eläimii esim. peuroja tuolla pihalla ja ne on kesyjä. Toi on ihan VALTAVA ja siellä on kaikkee mitä ikinä voi kuvitella olevan. Käytiin eka nappaa Starbucksist lattet ja meno oli ihan ku Jenkkielokuvissa: jengi istu niitten Apple-koneitten kans ja siemaili Starbucksin kahvia hehe. Kaikilla tuolla on muuten iPhonet, en nähny kellää mitää muita. Hauskaa :D JE kerto et tuol opiskelee kolme suomalaista, siksipä Suomen lippu bongattu!! 

Ahkeraa opiskelua...

Lauantaina myöhemmin mentiin shoppailemaan ja syömään ja illalla jonkun juhliin. Oli hauskaa!

Sunnuntaina mentiinki sit ihanille vesiputouksille ja vuorille. Ajettiin sinne autolla ja se tais olla n. tunnin ajomatkan päästä Monterreystä.

José Eduardo aka isoveikka ♥

Coatzasta meidän mukaan lähti vasemmalla olevat Karen ja Matthew. Mun äippä ja iskä on siis Karenin täti ja setä. Tää oikeella oleva on mun toisen veljen tyttöystävän sisko :D

Sunnuntaina vietettiin koko päivä tuolla ja illalla syötiin pizzaa ja katottiin The Voice of Mexicoa. Eipä mitää ihmeellistä siis haha. Maanantaina meninki José Eduardon kans yliopistoon tunneille ja taas Sarbucksit kädessä viiletettiin siellä. Ajettiin myös sellasilla pyörillä siel alueella koska se on vaan niin jättimäinen! 

Tiistaina lähettiinki takas Coatzaan ja keskiviikkona iltapävällä oltiin takas täällä tropiikissa haha! Ihana reissu, oon niin kiitollinen kun mun perheet jakso mut ottaa mukaan ja näytellä paikkoja yms. ♥ Mun kameralle tapahtu pieni äksidentti, putki meni jotenki rikki ja ens viikolla ois tarkotus mennä korjaamaan se, eli en voi kuvailla sitä ostospostausta :( Ihanaa torstaita Suomi, mä lähen tästä suihkuun ja nukkumaan! 





♥ Emmi

Kulttuurishokista

Mulla on jo reilun kuukauden päivät pyöriny mielessä postaus, joka mun on jossain vaiheessa pakko kirjottaa. Nimittäin postaus kulttuurishokista. Se iski muhun aika kovaa tietyillä osa-alueilla, joittenkin asioiden kohdalla taas vähän vähemmän. Voisinki ehkä jakaa tän sellasiin osa-alueisiin, ettei tulis kauheen sekavaa tekstiä haha!

EDIT: Tää on pyöriny kuukauden luonnoksissa, ja tänään 5. lokakuuta päätin vihdoinkin kirjoittaa tän loppuun. 

Ruoka. Noh, niinkun kaikki muistaakin, mun eka yö täällä Coatzacoalcosissa meni vessanpönttöä halaillen, eikä mun vatsa oo vieläkään oikeen tottunu tähän sapuskaan täällä. Pitäis vaan kunnolla syödä sitä chiliä ja salsaa että suu ja kroppa tottuis, mut en sitte yhtään tykkää siitä, en tiiä miksi. Kaikki myös syö koko ajan jotain snacksejä, joka järkytti mua suuresti! Mua katotaan ku syön koulussa omenaa ja kaikki muut vetää jotain sipsejä ja keksejä haha. Yks ihmetyksen aihe oli myös tortillat; niitä syödään aina ja kaiken kanssa. Aina on kädessä tortilla. Ite en eka tykänny oikeen pelkän tortillan mausta, mut nykyään mä teen burritoja kaikesta ruuasta - munakkaasta, sbaghetista, molésta, ihan kaikesta. Ja se on muuten hiton hyvää! 

Avoimuus. Tunteista pitää olla koko ajan kertomassa. Miltä susta tuntuu? Mitä ajattelet? "Mikä sulla on, kun et puhu mitään?" Niin no, sehän on tosi helppo alkaa kuvailemaan tunteita kun ei kielitaito riitä edes ilmasemaan että mitä mä haluan syödä illalliseksi :D Ihmiset puhuu tosi avoimesti kaikesta, esim. ykskin päivä mun luokkalainen vaan tokas että "Nyt on kyllä pikkarit pyllyvaossa" ja katoin sitä vaan sillee okei, miks toikin piti sanoo ääneen. Me suomalaiset kun tunnetusti ollaan tällästä hiljasta kansaa, tää oli mulle ihan oikeesti kamalaa. Kun poika kattoo sua suklaasilmillä ja sä et pysty sanomaan yhtään mitään vaikka se yrittää ja yrittää kommunikoida. Sitten se turhautuu ja heittää hanskat tiskiin koska "chica finlandesa" ei sano mitään. Ja sit jos istuu vaikka autossa sen kanssa, tulee "Que tienes?" eli mikä sulla on. No ei mitään, saanko vaikka hetken istua ihan rauhassa ja katella maisemia/kuunnella musiikkia? "Sä et oo normaali, meksikolaiset tytöt tykkää puhua paljon ja juoruilla" No katokku mä en oo meksikolainen. 

Turvallisuus. Tiesin etukäteen, että Meksiko on vaarallinen paikka, mut se iski muhun tosi kovaa täällä. Mun perhe antaa mun mennä aika vapaasti, mut ei tuu kuuloonkaa että menisin yksin noista porteista ulos. Äitin pitää aina jututtaa niit ihmisii jotka tulee mut hakemaa mut se on vaa hyvä! Koulussa kaikki on tosi tarkkaa, välillä se turhauttaa ku ei voikkaa lähtee yksin lenkille. Täällä on nyt ollu näitä kidnappauksia eli täytyy olla tosi varovainen. Meksikolaiset on kuitenki ihania ihmisiä - niitä pahojahan on ihan joka maailman kolkassa. 

Ajan määreet. Meksikossa ei paljoo kelloa katella ja tää on välillä tosi ärsyttävää - mun ihana kakkosäiti on hyvä esimerkki tästä. Sanotaan että Rotarykokous alkaa kaheksalta, niin ehkä ysiks mama on paikalla haha. Muutenkin jos bileet alkaa klo 22, niin ei sinne hitossa silloin mennä. Aikaisintaan klo 22.30 ehkä. 

Vapaus. Yks harvoista asioista, mitä kaipaan Suomessa - vapaus. Niin kun tossa ylhäällä sanoin, on vaikee lähtee ulos mut esim. uintiharkoista saan tulla yksin bussilla kotiin. Täällä bussit on ihan semi turvallisii, kun ne on täynnä ihmisii. Taksit onki sitte eri juttu. Kaikkeen pitää myös kysyy lupa, Suomessa saatoin vaa lähtee ulos ja äiti soittaa parin tunnin päästä et missäs oot ja koskas tuut takasin. Täällä jos saman tekisin ni ois varmaan osavaltion poliisit soitettu mun perään haha. Kaipaan sitä että saan just lähtee yksin kipasemaan kaupassa tai ihan vaan kävelemään. 

Tossa oikeestaan sellaset asiat, mitkä mua eniten järkytti kun tänne saavuin ja kun täällä oon nyt aikas monta viikkoa jo viettänyt. Rakastan Meksikoa mun koko sydämestäni, mutta Suomi on silti maailman paras maa ♥ Mulla on ihanat ystävät, perheet ja Rotarit, mun kaupunki on kaunis ja mulla on paljon tekemistä. Elämä on ihanaa! Ei tarvii ottaa stressii koulusta, mut pakko myöntää et pikkusen kaipaan opiskeluu. Saatatte pitää mua ihan hulluna mut istukaapas yheksän oppituntii päivässä tekemättä mitään - alkaa jossain vaiheessa turhauttaa! 





♥ Emmi, la chica finlandesa