Oumaigaad. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä mun pitäisi sanoa ja ajatella... Sain toissapäivänä kuulla yhden elämääni eniten mullistavista asioista. Minä pääsen vaihto-oppilaaksi! Minä, Emmi, pienestä lukiosta, pieneltä paikkakunnalta. Juuri minä olen lähdössä maailmalle lukuvuodeksi 2014-2015! ♥
En tiedä vielä, minne olen menossa. Sain laittaa neljä maatoivetta, jotka ovat
1. USA
2. Australia/Uusi-Seelanti
3. Kanada Meksiko
4. ja noihin kaikkiin siis sitoudun lähtemään! Toivon sydämeni kyllyydestä pääsyä USAan, mutta en uskalla toivoa vielä mitään sen suhteen. Sinne hakee eniten porukkaa, ja pääsee melko harva. Se on kuitenkin ollut mun unelmani NIIN pitkään. Huhhuh.
En oikein osaa ajatella juuri nyt mitään. Tulen missaamaan paljon vaihtarivuoteni aikana; kavereiden wanhat, Sonjan ja Micon kasvamisen, Eetun kanssa tappelun (kun tuun takas, se on jo iso poika!) ja paljon muutakin. Vaikka olen äärettömän iloinen, on myös pelkoa, epävarmuutta ja surua ilmassa. Vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä!
Lähinnä mielessä nyt pyörii käytännön jutut, kuten ison hakupaketin täyttö, lääkärin ja hammaslääkärin tarkastukset, pinssien ja käyntikorttien teko... Nyt alkaa säästökuuri!
Tämä hakuprosessi ei todellakaan ollut helppo, ja jos joku luulee, että sain jotain ilmaiseksi ja helpolla, olette TODELLA väärässä. Tein helvetisti (anteeksi) töitä; matkustin satoja kilometrejä haastatteluihin ympäri Päijät-Hämettä, istuin junissa ja bussissa ja ties mitä. Olin pois koulusta, itkin, stressasin ja revin hiuksia päästä, nauroin, jännitin ja kävin koko tunneskaalan läpi. Kolmesti. Ainakin.
Ensin lähetin hakemuksia todella moniin klubeihin, varmaan kymmeneen. Puolet niistä vastasi, etteivät lähetä ulkopaikkakuntalaisia. Omassa kunnassani ei siis ole omaa Rotaryklubia, joten oli todella vaikeaa selittää kaikille, että "ei ole muutakaan paikkaa, minne hakisin..." ja sain silti vain hylkäyksiä. Kunnes sain kutsun Lahden klubien yhteishaastatteluun. Haastattelu meni omasta mielestäni todella huonosti. Ja niinhän se oli ilmeisesti mennytkin. En tullut valituksi. Heitin hanskat niskaan ja ajattelin, ettei mikään klubi halua mua ja olin niin pettynyt itseeni, kunnes...
... eräänä perjantaina Riihimäki-Hausjärvi-klubi soitti. Heidän oma vaihto-oppilaansa oli peruuttanut, ja olivat kiinnostuneita minusta. Hypin innosta ja olin onnellinen ♥ Eteen tuli kuitenkin isäntäperheongelma, minun tuli siis löytää kolme host-perhettä tulevalle vaihtarille. Muutamat kaverit olivat kiinnostuneita ja sovittiin NVA (=nuorisovaihtoasiamies) kanssa, että hän meilaa perheille. Kunnes tuli taas ongelmia eteen. Jotkut siellä klubissa eivät ilmeisesti halunneet ottaa mua sinne, koska olin ulkopaikkakuntalainen. Toivoin vaan parasta koko ajan...
Näinä päivinä Hyvinkään rotarit otti muhun yhteyttä. Olin lähettänyt loppukesästä tänne myös hakemuksen. Pääsin sitten haastatteluihin, ja se meni paljon paremmin kuin Lahden! Mua haastatteli vaan kaksi ihmistä, ja se haastattelutilanne oli niin rento :) Mulla oli tosi hyvät fiilikset tästä! KUNNES. Eräänä päivänä mulle taas soitettiin, ja kerrottiin, etteivät he voi ottaa mua, koska heidän täytyisi löytää isäntäperheitä. He kuitenkin vinkkasivat, että Sysmän Rotarit etsivät vaihto-oppilasta, kun kukaan sysmäläinen ei ollut hakenut sinne.
Otin sitten yhteyttä Sysmään, ja seuraavana päivänä löysin itseni bussissa istumassa Sysmään ihka-ensimmäiseen Rotariklubikokoukseen. Ennen sitä mut haastateltiin (istuttiin NVA:n kotona syömässä sbaghettia ja juttelemassa mukavia!) ja sain tiedon että mut lähetetään ♥ Olin maailman onnellisin tyttö siinä vaiheessa ja koko kokouksen pää leijui jossain pilvenpiirtäjien tasolla! Kokouksessa oli kuitenkin supermukavaa, ja sain tutustua ihanaan Isabeliin, joka on vaihtarina Brasiliasta ♥
TÄSSÄ SITÄ NYT OLLAAN, MENOSSA KOHTI TUNTEMATONTA JA UUTTA!
♥ Emmi
